Elämässä tulee aina silloin tällöin tilanteita, joissa on mukavaa istua samaan pöytään koko perheen kanssa ilman, että kukaan häärää keittiössä tai on rehkinyt ruoan kanssa koko päivää. Isovanhemmat, sisarukset, lapset ja kohta lapsienkin lapset - toistakymmentä henkeä kiireettömän pari tuntisen ajan kasvokkain vaihtamassa ajatuksia ja nauttimassa toistensa seurasta. Ravintoloita, jotka lämpimiin perhejuhliin sopivat, on Tampereella yllättävän vähän. Kun perheen kanssa syödään juhlavasti, pitää paikan olla sen mukainen, eikä muut asiakkaat saa häiritä tunnelmaa. Ravintoloiden tarjoamat kabinetit vaan ovat usein ahtaita ja yksinäisiä, mukavan ravintolamaisesta iloisesta hälinästä kokonaan eristettyjä. Ja kaikki ravintolat eivät tunnelmansa tai ruokalistansa puolesta sovi kaiken ikäisille. Mutta onneksi on yksi paikka, jonka ruokalistalla ei ole ala- eikä yläikärajaa ja jonka ilmapiirissä on avaruutta ja ripaus historian mukanaan tuomaa arvokkuutta.
Radan toisella puolella uuden tornihotellin ja Tampere-talon välissä sijaitsee vuonna 1903 rakennettu vanha mylly, joka punaisine mattoineen ja oven molemmin puolin loistavine lyhtyineen näyttää arvokkaalta, aavistuksen ulkomaiselta. Toimistorakennusten, ostoskeskuksen ja parkkihallien välissä ei äkkiseltään usko törmäävänsä hurmaavaan vanhaan rakennukseen, varsinkaan sellaiseen, joka jokaisella tiiliskivellään kutsuu sisäänsä nauttimaan. Vanhan myllyn punaisten tiiliseinien sisäpuolella valtavan paksujen kattohirsien alla Ravintola Mylläreiden pitkissä ja lyhyissä pöydissä on juuri oikeanlaista lämmintä tunnelmaa. Tampereella on aikanaan ollut paljon isoja myllyjä, niistä vaan muita ei taida tänä päivänä olla pystyssä enää. Tampereen tunnetuin mylly on sijainnut koskirannassa Takon tehdasta vastapäätä, mutta myös Peltolammilla, Kalkussa, Epilässä ja Messukylässä on ollut omat myllynsä. Ravintola Mylläreiden talossa toiminut Hämeen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n kolmikerroksinen höyrymylly on tiettävästi ollut toiminnassa vielä 1950-luvulla.
Vielä 80-luvulla Tullin alue oli nuhjuinen varastoalue, viime vuosikymmeninä se on kasvanut moderniksi kaupunkiympäristöksi ja sellaisena palvelee kaikenikäisiä kaupunkilaisia. Vuodenaikojen mukaan elävän ravintolan listalta koko perhe löytää syötävää: Salaattia, keittoja ja risottoa, kalaa ja pihviä, rakkaudella valmistettua ruokaa lähiseutudun aineksista. Klassikkoetanat aurajuustolla ja pippuripihviä lohkoperunoilla perinteistä ruokaa arvostavalle, Bistro-listalta clubsandwichiä tai vuohenjuustoleipää ranskalaisineen nuorisolle, paistettua lohta ja perunamuusia perheen pienimmälle. Pitkään haudutettua karitsanpotkaa ja palsternakkapyreetä punaviinikastikkeella makuja rakastavalle kokeilijalle. Suklaakakkua, itsetehtyä minttujäätelöä, lakkajuustokakkua tai creme bruleeta puolukkasydämellä jälkiruoaksi.
Mylläreissä palvelu on rentoa ja mutkatonta, annokset kauniita ja täyttäviä ja viinisuositukset ruokaan sopivia. Eripariset tuolit ja pöydät tuovat tyylikkääseen saliin mukavaa rosoa. Nuorisoa huvitti erityisesti se loistava huumori, jolla tarjoilijat suhtautuivat itseensä ja työhönsä, niin komea kuin paikka kuitenkin on. Myllärit tarjoilee arkipäivisin lounasta, päivittäin vaihtuva lounaslista löytyy netistä etukäteen tutustuttavaksi. Tampere-talon konserttien ja muiden tapahtumien aikaan ravintola on iltaisin täynnä, pöytävaraus kannattaa siis tehdä etukäteen. Eikä ihme, että täyttä on. Minäkin menen uudestaan heti kun seuraavan kerran tilaisuus tulee. Mylläreillä on muuten myös catering-palvelu ja astiavuokraus, jos suunnitelmissa on sellainen perhejuhla, joka halutaan viettää jossain muualla kuin ravintolassa.
Mylläreiden loistavan punaviinikastikkeen ansiosta muistin taas kastikehaasteeni! Tätä vuotta ei paljoa ole enää jäljellä. Nyt viimeistään olisi aika listata mitä klassikoita repertuaaristani vielä puuttuu...