torstai 23. maaliskuuta 2017

Hei kevätaurinko, missä olet!

Lits läts läts läts. Lits, läts, läts. Olen aina ajatellut sateen ja vesilammikkojen kuuluvan syksyyn, mutta tänä keväänä on erityistä huomiota joutunut kiinnittämään kevätsateeseen. Jättimäisiin räntäriekaleisiin ja silkkaan veteen, jota taivaalta on tippunut suurina pisaroina tottakai juuri niinä päivinä, kun minä en ole varustautunut sateenvarjolla. Sateiset päivät ovat olleet harmaita, synkkiä ja sumuisia, eikä harmaa synkkyys kuulu mielessäni kevääseen. Uusi lumi on vanhan surma, kevät keikkuen tulevi, joo, tiedän. Mutta kevät on valoisa ja kirkas. Kevät on keltainen, vihreä ja vaaleansininen! Silloinkin, kun katupöly nousee ilmaan paksuna verhona, niin paksuna, että sen katseleminen aamulla kaupunkiin harjulta lasketellessa saa katsojan haukkomaan henkeään.




Aurinkoa harmaisiin sadepäiviin on haettava sisätiloista, harmaiden talojen harmaiden portaiden päästä. Lounastunnelmasta, lautaselta ja ystävien aikaansaamasta valosta. Sillä aikaa, kun olen ollut poissa työpäivien lounastreffimaailmasta, on Tampereelle tullut valtavasti uutuuksia, joista etsiä tuota oikeanlaista kevätfiilistä. Mietin, pitäisikö minun aloittaa töihinpaluuni listaamalla kaikki uudet lounaspaikat, jotta voin valita niistä tilanteeseen sopivan aina kun mahdollisuus kuulumistenvaihtokatkoon kesken työpäivän ilmaantuu. Tarvittiin vaasalainen pikkusisko, että kuulin tästä kotikaupunkini uutuudesta, jonka nostin kerralla listani kärkeen. Olohuoneesta, joka sisään astuessani yllätti minut yksinkertaisuudellaan, valollaan ja avaruudellaan.






Kun puhutaan latinobaarista, tulee ensimmäisenä mieleeni yltäkylläiset värit, kova rytmikäs musiikki ja julisteita täyteen liimatut seinät, cuba libre -drinkit, mojitot, makeat oluet, limet, maissilastut, salsat, enchilladat, tortillat, avokadot ja jalapenot. Tammikuussa avatun Living Roomin latinolounaan listalla on kuitenkin couscousia, kvinoaa, kojoottikurpitsaa ja kaktusta, autenttisiksi mainittuja makuja latinalaisesta Amerikasta ja se houkutteli. Se, ja sitten käkkyräiset, pitkulaiset churrot chili-suklaadipillä, herkku, jota ei ihan joka paikasta saa. Nyt saa, Tuotannon talosta. Birger Federley, me tapaamme jälleen! Alunperin ihailemani arkkitehdin piirrustusten mukaan vuonna 1914 valmistunut talo vaurioitui pahoin talvisodan pommituksia seuranneessa tulipalossa vuonna 1940 ja korjattiin arkkitehti Bertel Strömmerin suunnitelmien mukaan vuonna 1941. Jugend-talon tyyli muuttui fuktionalisemmaksi, mutta henki ja historia säilyi. Suomen ensimmäinen radioasema, puhelinlaitos... Mitä kaikkea tuo talo onkaan nähnyt ja kuullut, ja mitä kaikkea tulee vielä näkemään.




Ehdin Living Roomille ensimmäisenä, odottelen lounastreffeille tulevaa ystävääni hetkisen ja katselen ympärilleni kuin Liisa Ihmemaassa. Kahvila, baari, ruokapaikka ja seurusteluravintola... Ei stereotypistä, mutta osuvaa, tyylin tunnistaa. Mielenkiintoiset yksityiskohdat sisustuksessa saavat haluamaan kurkistella joka paikkaan, kulmien taakse, nurkkiin, hyllyihin, erilaisiin pöytäryhmiin ja jopa kukkaruukkuihin. Hymyilen itselleni ääneen: Näinkö käyttäytyvät kaikki takaisin ihmisten ilmoille päästetyt kotiäidit? Ihastelevat kaikkea, mikä on erilaista kuin omassa kodissa ja haluavat koskea ja kurkistella ja kuvata kaiken näkemänsä. Onneksi ystäväni pelastaa minut ennen kuin nolaan itseni ihan täysin. Kapsahdan hänen kaulaansa ja syytän häntä täydellisen otokseni pilaamisesta.



Living Roomista löytyi kevät, aurinkoinen fiilis lautasella. Lounas ja sen kolme erilaista askelta: Living Roomin lista pyytää valitsemaan lautaselle hiilihydraatin, proteiinin ja kaksi kasvista, ja mehän valitsemme. Minä couscousia, paistettua juustoa, herkkusieniä ja kaktussalaattia, ystäväni kvinoaa, mantelikanaa, paistettuja kasviksia ja kaktussalaattia. Kaktusta ei voi ohittaa, se on pakko testata. Arvomme ateriamme äärellä pelkistyn tarjoilun ja annoskoon suhdetta lounaan hintaan. Raaka-aineet ovat raikkaita, tuoreita ja erilaisia, eikä liikaa lounaalla pitäisikään syödä, että jaksaa loppupäivän tehdä töitä. Ja mistään mättöpaikasta ei Living Roomin kohdalla ole kyse, kyse on vaihtoehdosta. Mausta. Kaktussalaatissa oli kaipaamani potkua, tykkäsin siitä, me molemmat tykkäsimme. Ja se on onnistuneen lounaan merkki. Ruoasta jäi hyvä mieli. Paikasta jäi hyvä mieli. Aurinkoinen, aivan niin kuin oli tarkoituskin.





Hyvän, raikkaan ruoan päälle tarvitsee vain kupin hyvää kahvia ja kahvin kanssa sulaa suklaata valuvia rapean rasvaisia munkkitikkuja. Ja lupauksen uusista lounastreffeistä kuukauden kuluttua, niin nopeasti reilu tunti ystävän kanssa taas vierähti eikä juttujen kanssa päästy kuin alkuun! Kerta vuoteen ei riitä, rakas ystäväni, ei, vaikka on instat ja facet ja whatsappit ja kaikki. Sinä olet harmaiden sadepäivieni aurinko, kevätaurinkoni, syksylläkin. 

Mutta jospa tänään, jospa tänään saataisiin aurinkoa ulkonakin. Aamu ainakin näyttää valkenevan keväisen aurinkoisena, niin kirkkaana, että aurinkolasit pitää ehdottomasti muistaa ottaa mukaan.