torstai 15. joulukuuta 2016

Parhaita ovat lahjat, jotka voi syödä pois


Sarankulma, Tampereen Pirkkalan vastainen rajanurkka, Härmälän takainen teollisuusalue ennen Peltolammia ja Multisiltaa. Harmaa, laatikkomainen eikä ollenkaan herkullisen näköinen tai kuuloinen paikka, mutta sinne minä eksyin kesken jouluostosteni, kun Runotyttö nukahti autoon enkä heti hennonnut herättää neitiä Ikean reissulle. Sarankulmassa on Tampereen tulli, Aamulehti painetaan siellä ja siellä nukkuvat Länsilinjojen bussit varikollaan. Ja siellä tehdään Wigrenin makkarat, ne Nysät, joilla on maailman parhaat radiomainokset! Kun sen muistin, innostuin. Tämä ei ollut turha mutka ollenkaan.






Wigrenin makkaratehdas ja tehtaanmyymälä näkyy ohikulkutielle E12, mutta poiketakseen siellä, pitää poiketa moottoritieltä Sarankulman pikkukaduille. Punaharmaa, verkkoaidan ympäröimä aaltopeltihalli on siisti ja jollain tapaa sympaattinen. Harva tietää, että Yrjö Wigren Oy on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut lihanjalostusyritys, neljän hengen perheyrityksenä aloittanut ja tänä päivänä 40 henkeä työllistävä firma täyttää ensivuonna jo 100 vuotta. Niin kuin täyttää muuten Suomikin. Makkaraa ja rapsahtavakuorisia nakkeja, ne ovat Wigrenin tuotevalikoimasta minulle entuudestaan tuttuja, yllätyn sisäänastuttuani pienen tehtaanmyymälän valtavasta valikoimasta. Leikkeleitä, pateita, sinappia, kastikkeita ja tuorelihatiski, jonka tarjonta näyttää todella hyvältä. ”Jos ei tehdä hyvää , ei sitten tehdä ollenkaan”, on vanharouva Wigren tarinan mukaan joskus tokaissut. Tuo lause on toiminnan kulmakivi tänäkin päivänä.

Kalkkunanakkeja, chorizonakkeja, lammasmakkaraa ja tamperelaista Moro-lenkkiä. Makkaratehtaan myymälä on miehisestä ennakko-odotuksestani huolimatta yllättävän hienostunut ja naisellinen paikka, sopivalla tavalla maalaisromanttinen ja kauniisti vanhanaikainen. Olen aivan turhaan ollut kateellinen Oulussa asuvalle veljelleni heidän makkarakaupastaan! Myös Wigren suosii hyvälaatuisia raaka-aineita lähituottajilta, kaikki Wigrenin käyttämä liha on kotimaista.








Pienessä kaupassa ei lounasaikaan ole ruuhkaa, asiakkaat ovat myymälän vieressä sijaitsevassa Wigrenin lounasravintolassa, Pata 2:ssa. Sisällä tehtaassa leijaileva herkullinen tuoksu kannustaa tutkimaan myymälän tiskejä lähemmin. Joululahjaideoita alkaa tulvia mieleeni: Whisky Meetwurstia iskälle, tamperelaista sinappia muualle muuttaneelle ystävälle, ankanmaksapateeta, tryffelimaksapasteijaa ja erilaisia maksamakkaroita joulupöytään ja perinteisistä pikkaisen poikkeavia nakkeja vuoden viimeiselle päivälle tänä vuonna. Uudenvuoden illan tarjoiluiden testaamista varten nappasin mukaani paketin Lammaswurstia ja tehtaan yläkerrassa leivottua rapeakuorista italialaista leipää, sitä samaa, jota italialainen leipuri Donato leipoo 40 vuoden kokemuksella mm. Ristorante Comoon, Kauppahallin 4 Vuoden Aikaan ja Pirkkalan Citymarkettiin.



Hyvästä ruoasta nauttivia lihattomia syöjiäkään ei Wigrenillä ole unohdettu, tehtaanmyymälästä saa Nyhtökauraa, vinkki vinkki vaan kaikki sitä kuumeisesti kaupoista metsästävät. Eikä siellä unohdettu ole karvaisia kavereitakaan. Jos minulla olisi edelleen koira, se iso musta ja parrakas, hakisin sille joululahjan Wigrenin myymälästä. Suomalaista jauhelihaa, palvattuja luita ja kuivattuja siankorvia, voisiko parempaa lahjaa lemmikilleen edes ajatella?

Ostosreissulta kotiin päästyämme laitan raakamakkarana myytävän Wigrenin Lammaswurstin uuniin pakkauksen ohjeen mukaan 15 minuutiksi. Sillä aikaa karamellisoin pannulla sipulia, leikkaan tuhdit viipaleet Wigrenin myymälästä ostamastani La Pasticceria Italianan leivästä, raastan viipaleille vähän Emmentalia, pilkon tomaatin pieneksi hakkeeksi ja lämmitän juusto-tomaatti-leivät. Maustan revityn jääsalaatin lorauksella Felixin tomaatti-chili-salaatinkastiketta, ja kun makkara on valmis, kasaan lämpimät herkkuleivät ja puristan päälle kunnon viivaston makean tulista sinappia.




Timjamilla, rosmariinillä ja korianterilla maustettu lammasmakkara on parasta tähän astisista raakamakkaroista, joita olemme Herra K:n kanssa testanneet. Eikä todellakaan hinnalla pilattu. Neljään leipään riittävä paketti kustansi 2,95€. Runotyttö maistaa makkaraa myös, ei tyrmää sitä suorilta vaikka keskittyykin tomaatin ja leivän palojen syömiseen. Me Herra K:n kanssa nautimme helpoista ja herkullisista leivistämme täysin siemauksin ja mietimme, miten marinoitu punasipuli saattaisi karamellisoidun sipulin tilalta olla mukavan piristävä lisäke. Minttuhillo, sekin testattiin ja tuntui toimivan. Uudenvuoden illan annosta pitää vielä vähän viilata. Onneksi vuoden vaihtumiseen on vielä aikaa.

1 kommentti:

  1. Oi jess, ihan paras blogilöytö pitkiin aikoihin! Olen myös hiljattain tamperelaistunut entinen lappilainen/oululainen ja katson kaupunkia puolittain turistin silmin. Rakastan myös kirjoittamista ja kahviloita ja tunsin heti jonkinlaista hengenheimolaisuutta kanssasi :) Täällä riittääkin mulle luettavaa! Mukavaa viikonloppua toivotellen, Tiina

    VastaaPoista