Suurten ikkunoiden takana kesä tuntuu kesältä sadepäivänäkin

Puoli vuotta sitten lempivaateliikkeeni muutti Koskipuiston kulmasta Koskikeskukseen ja Ruuskasen uusrenesanssipalatsin nurkkahuoneisto jäi hetkellisesti tyhjäksi. Olen useita kertoja kävellyt suurten näyteikkunoiden ohitse ja katsellut sisään siihen jo talvella ilmestyneeseen täyteen kahvilaan liian kiireisenä poikkeamaan sinne sisään kuitenkaan. Tällä kertaa puuskittain puhaltanut tuuli ja yllättäen alkanut kesäsade sai minut tarttumaan oven kahvaan ja astumaan sisään vaikka tarkoitukseni oli mennä läppärini kanssa aivan toiseen paikkaan. Kiitos peliin puuttunut kohtalo, harmaa ja alavireinen maanantaipäiväni pelastui uuden tuttavuuden ansiosta.

Pella's Cafe on ketjuihin kuulumaton aurinkoinen kahvila, jossa iloinen tervehdys sisäänastuvalle asiakkaalle huikataan jo heti ovella. Yksinkertainen sisustus antaa tilan avaruuden olla pääosassa, vanha tiiliseinä umpeenmuurattuine oviaukoineen ja kahteen suuntaan avautuvat suuret ikkunat luovat tunnelman uuden ja vanhan välimaastossa. Jotain avointa, jotain salattua. Valitsen ikkunapöydän katsellakseni Hämeenkadun sateista vilinää ja ihmisiä, jotka yrittävät päästä eteenpäin navakassa tuulessa. Juttelen hetken omistajan, Katriina Pellaksen kanssa paikan puolivuotisesta taipaleesta, tästä päivästä ja tulevasta.

Tiskeissä on valikoimaa vaikka miten. Pella'sissa suuri osa tuotteista tehdään itse, loput tulevat läheltä. Leipien, piiraiden, kakkujen, pullien ja erilaisten pikkuleipien lisäksi tarjolla on painon mukaan maksettava salaattipöytä lounasaikaan klo 11-15, aamun puolikahdeksasta iltakahdeksaan saakka salaatteja ja täytettyjä leipiä saa tilattua annoksina. Jos kahdesta asiasta olisin tiennyt ennen ensimmäistä vierailuani etukäteen, olisin tehnyt tilausvalintani ehkä toisin. Sen verran herkulliselta kuulostavat legendaarisella Sorsapuiston grillillä tarjottu, Pellaksen suvussa kulkeva nimisuojattu silakka-annos, liperiläiset karjalanpiirakat ja Eeva-mummon reseptillä keitetty kaakao. Sunnuntaisin Pella'sissa tarjolla on brunssi.

 

Hymyilen ja uppoudun työntekoon vain havahtuakseni hetkittäin siihen, että lähes kaikissa kahvilan pöydissä istuu ihmisiä. Osa läppärinsä kanssa niin kuin minäkin, osa ystävien tai liiketuttavien kanssa keskustellen. Huolimatta kahvilan avonaisuudesta pöydät ovat intiimejä, toisten keskusteluita on mahdotonta seurata. Nuoria, aikuisia, miehiä, naisia. Kahvia, kuohuviiniä, salaattiannoksia ja kakkupaloja, nautiskelijoita laidasta laitaan. Sisällä kahvilassa on värikästä, tyylikästä ja valoisaa vaikka ulkona tuuli tuivertaa sateen harmaudessa riepotellen puita ja liikennemerkkejä. Melkein tunnen sen, melkein kuulen autojen äänen, melkein haistan kaupungin pölyineen ja pakokaasuineen. Melkein, en kuitenkaan onneksi ihan.

Pella's Cafe on paikka, johon mielelläni pujahdan uudelleenkin, sain ikkunan ääressä monta hyvää ajatusta. Ja ciabatta, niinkin perinteinen kuin mozzarella-pesto-tomaatti, oli sarjassaan säväyttävän täydellinen. Viinilasillisen kanssa salaattilounas kuulostaa houkuttelevalta aurinkoisemman kesäpäivän vaihtoehdolta. Tai mukaan otettuna ja Koskipuistoon kadun yli kuljetettuna täydelliseltä piknikiltä, ei koko kesää kuitenkaan jaksa sataa. Miten olisi, Herra K?