maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tulitikkutehtaasta kuorma-autojen hautausmaaksi

Santalahden ranta on tällä hetkellä yhtä suurta rakennustyömaata, katselipa sitä sitten junan ikkunasta pohjoisesta tullessa tai auton ikkunasta Paasikivi-Kekkosta töihin ajaessa. Jättitunnelin syövereistä on ajettu jo tuhansia tonneja maata Näsijärveen uusiotonttirantaa kasvattamaan. Monta vuotta olemme Herra K:n kanssa katselleet tienvarressa paikallaan törröttäviä vanhoja tehtaita ja miettineet niiden tarinaa. Tänä keväänä jättimäisten kaivinkoneiden ja puskutraktoreiden touhuja ihmetellessä minua alkoi pelottaa, etteivät vanhat käyttämättömäksi jääneet tehtaat olisikaan siinä aina. Että jonain aamuna ne saattaisivat olla lopullisesti poissa. Niinpä eräänä sunnuntaisena aamupäivänä kirkkaassa auringonpaisteessa tein alueelle pienen kävelyretken kurkistaakseni rakennuksia lähemmin.



Yksityisin varoin rakennettu skeittipuisto, merkittävä graffititaiteen maalauspaikka, nuorison harrastustila - surullisella tavalla rapistuneen, rähjäisen ja roskaisen punatiilirakennuksen menneisyys kiinnostaa minua nykyisyyttä enemmän, sen tulevaisuudesta olen huolissani. Mitä kaikkea se vielä olisikaan voinut olla! Rakennus on aikanaan ollut kaunis, vaikka nykyisellään se jätevuorien ympäröimänä näyttää lähinnä kaatopaikalta. Suurine ikkunoineen ja kaarimaisine pylväsrakenteineen se on kuitenkin ihanan naisellinen ollakseen vanha hylätty tehdas. Valmistumisvuonnaan 1925 tehdasrakennus sijaitsi Näsijärven rannassa, Santalahti  kapeine hiekkateineen, tukkilansseineen ja junaratoineen oli hyvin erinäköinen kuin tänä päivänä. Ensimmäiset 50 vuotta tuossa rakennuksessa toimi tulitikkutehdas, 44 vuotta nimellä OTK:n tulitikkutehdas, viimeiset 6 vuotta nimellä Finnmatch. Seuraavat 30 vuotta rakennusta piti kotinaan autoliike, jonka tarinan mukana päättyy tehtaan tarina hylättyjen kuorma-autojen hautausmaana.



OTK, nykyisten Valintatalo ja Restel -ketjujenkin takana ollut Osuustukkukauppa (sittemmin Tradeka) aloitteli omaa teollisuustuotantoaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Aluksi OTK:lla oli pari silakan suolaamoa, sitten mylly- ja leipomotoimintaa, ja toiseen maailmansotaan mennessä OTK tuotti jo paljon erilaisia elintarvikkeita, taloustavaroita ja tekstiilejä. Tampereella OTK valmisti lihajalosteita ja tulitikkuja. Tulitikut tehtiin Santalahden tehtaassa tehtaan rantaan uitetuista haapapuisista tukeista, jotka kuorittiin, pätkittiin ja pilkottiin tikuiksi. Koneistetussa ja nykyaikaisessa laitoksessa eri linjastoilla tikut kastettiin rikkiin, kuivattiin ja pakattiin askeihin, askit sitten koottiin punteiksi ennen kuljetusta kauppoihin. Tulitikkuaskeissa ilmoitettu tikkujen noin-määrä tarkistettiin askeista satunnaisotannalla käsin laskemalla. Työväenmuseo Werstaan kuvakokoelmassa on paljon vanhoja kuvia tehtaan toiminta-ajoilta, Ylen uutisarkistosta löytyy yksi tarina tehtaalla työskentelystä hurjine vaaranpaikkoineen.



Herra K muistaa nuoruudestaan tulitikkutehtaan pihan täynnä rikkinäisiä kuorma-autoja, niistä joidenkin lavoilla kasvoi 90-luvulla jo heinää ja jopa pieniä puita. Googailtuani asiaa löysin Herra K:n muistikuville vahvistuksen. Tulitikkutehtaan lopetettua toimintansa vuonna 1975, entisen tehdasrakennuksen osti autokauppias Pekka Mäkinen. Mäkinen oli oman kauppiasuransa kuorma-autoihin erikoistumalla luonut hevoskauppiaan poika, hänen persoonallisesta tyylistään kerrotaan paljon tarinoita. Vuonna 1969 Mäkisen autokaupan kerrotaan olleen Pohjoismaiden suurin kuorma-autoliike, työntekijöitä tuolloin Nekalassa sijainneessa liikkeessä on ollut 150-200. Santalahteen vanhan tulitikkutehtaan tiloihin muutettaessa henkilökuntaa oli liikkeessä enää kolme, viimeiset vuodet 1990- ja 2000-lukujen taitteessa Pekka Mäkinen pyöritti auto- ja varaosaliikettään yksin.

Vanhan tehtaan piha on ollut täynnä kuorma-autoja, parhaimmillaan pihalla on parkeerattu yli kolmeasataa kuormuria, niistä osa on ollut todella harvinaisiakin. Sitkeä huhu kertoo, että Mäkisellä oli valtion kanssa sopimus, jonka mukaan hän ylläpiti kuljetuskaluston valmiusvarastoa kriisiaikoja varten, huhun todenperäisyydestä ei ilmeisesti kuitenkaan ole varmuutta. Vuosien kuluessa säiden armoilla olleet autot ruostuivat vanhan tehtaan pihaan, ilkivallan tekijät viimeistelivät kuormureiden tuhon. Keräilijöille kelpaamattomat autonhylyt kuljetettiin romuttamolle tuhottavaksi muutama vuosi sitten.




Erään tarinan mukaan työnsä ääreen vuonna 2005 menehtyneen Autokauppias Mäkisen henki kummittelisi alueella, samoin siellä kerrotaan liikkuvan epämääräisiä hiippareita, laitapuolen asukkeja, narkkareita ja muita sellaisia tyyppejä, joita kannattaa juosta karkuun jos heidät kohtaa. Minä sain kuitenkin kulkea rakennuksen ympärillä ja sen alakerrassa kaikessa rauhassa ja katsella Mäkisen ajasta kertovia merkkejä ilman hiljaisia askeleita selkäni takana tai keveitä kosketuksia olkapäissäni. Auto- ja varaosaliikkeen tarinan päättyessä tilat jäivät ennalleen, 2010-luvun alusta peräisin olevissa nettikuvissa tehtaan tiloissa on vielä konttorikalusteita, kirjoituskoneita ja tilikirjoja, autoesitteitä ja varaosiakin nähtävillä. Vähitellen kaikki irtain on kadonnut rakennuksessa vierailleiden mukaan, sähköjohtoja ja ikkunankarmeja myöten on sisustus hävitetty. Vain hylättyjen renkaiden valtavat vuoret ja rakennuksen seinässä olevat Sisun mainokset ovat jääneet paikalle muistuttamaan Autotalo Pekka Mäkisestä. Tulitikkuajasta ei ole jäljellä jälkeäkään, mutta mitä kaikkea vanha kaunis tehdasrakennus vielä voisikaan olla vaikkei Näsijärven rannassa enää sijaitsekaan.

1 kommentti:

  1. Hieno tarina ja hienot kuvat :) Eksyin blogiisi googlettaessani Santalahden rakennuksia, joissa itsekkin kävin tässä viime viikolla ja koin saman elämyksen, minkä itsekkin olit kokenut. Hieno paikka, kun vain osaa katsoa kaiken roskan keskeltä sinne historiaan. Itsekkin entisenä oululaisena katselen tätä Tamperetta vielä hieman turistin silmin, vaikka reilun 10v täällä asunut :) Täällä on niin paljon erilaista hienoo kuin tuolla pohojosessa! Toivottavasti näistä rakennuksista säilytetään ees osa.

    VastaaPoista