maanantai 9. maaliskuuta 2015

Suutareiden pääkaupunki

Tampereen kaupungin kukoistukseensa kasvattanut tekstiiliteollisuus on kaupunkikuvassa yhä näyttävästi esillä, entisen ajan suuruudesta kertovat niin Finlaysonin alue, Kehräsaari ja Verkaranta kuin Lapinniemen kylpylänä nykyisin toimiva Tampereen Puuvilllateollisuus Oy sekä Suomen Trikoon entiset toimitilat Pyynikillä ja Onkiniemessä. Kosken rannalla Finlaysonin tehtaita vastapäätä sijainnut Tampellakin teki metallituotteiden lisäksi muun muassa tekstiileitä. Metalli- ja paperiteollisuus ovat tekstiiliteollisuuden lisäksi edelleen kaupunkikuvassa vahvasti näkyvillä olevat tuotantoalat. Teollisuuskaupungin historia hymyilyttää, edelleen toiminnassa oleva Takon kartonkitehdas keskellä kaupunkia on aika ainutlaatuinen nähtävyys, paperiajasta muistuttaa myös vanha Frenckellin punatiilinen rakennuskompleksi koskenrannassa, samoin Haarlan tehtaiden omistajan palatsi Hatanpään valtatien alussa. Tampellan museoksi muutetut masuunit toisessa suunnassa ja vanhan Lokomon veturitehdas, nykyinen Metso Mineralsin metallipaja, hallitsee näkymää Härmälän suunnasta keskustaan tultaessa.


           



Tekstiili-, metalli- ja paperiteollisuuden rinnalla neljäs kivijalka Tampereen savupiippuhistoriassa on ollut kenkäteollisuus, entisenä kenkämyyjänä se on kiehtonut minua koko Tampereella asumiseni ajan. Tamperelainen kenkäteollisuus sai alkunsa 1900-luvun alkupuolella, kun Hattulassa palaneen vastavalmistuneen jalintehtaan omistaja siirsi palosta pelastuneen osan tuotantokoneistoaan Tampereelle konkurssin tehneen Tampereen Keppitehtaan tiloihin Kyllinkatu 19:een kesällä 1905. Tuotantomäärien kasvaessa tilaa tarvittiin lisää, joten kenkätehtailija osti  naapurissa sijaitsevan Tampereen Tapettitehdas Osakeyhtiön korttelin Tammelan torin laidalta ja rakennutti siihen uuden tehtaansa. Useamman vuoden tuo tehdas oli ainoa kenkätehdas Tampereella, muutaman toimintavuoden jälkeen uuden tehtaan tuotantomäärä, 212 000 paria vuodessa, oli 10-kertainen entiseen tehtaaseen nähden.

 
Tammelan rohkea tehtailija tunnetaan nimellä Emil Aaltonen, Pyynikin linnan herra, taiteenkerääjä ja aikanaan Pirkanmaalla yli 8 000 ihmistä eri alan yrityksissään työllistänyt teollisuuspamppu, jonka yritysryppäään pääkonttori tuo kenkätehtaan kiinteistö oli aina vuoteen 1985 saakka. Nykyisin rakennus on asuin- ja toimistokäytössä, osa asunnoista on puolitoista kerroksisia parviasuntoja. Emil Aaltosesta kirjoitin blogitekstin kesäkuussa 2011 vierailtuani Pyynikin reunassa Mariankadulla sijaitsevassa Emil Aaltosen museossa.

Aaltosen kenkätehdas kasvoi nopeasti Suomen suurimmaksi kenkätehtaaksi, ihan ensimmäinen kenkätehtailija ei Aaltonen Tampereella kuitenkaan ollut. Ensimmäiseksi ehti Lapinniemeen Tampereen Puuvilllateollisuus Oy:n sittemmin perustanut Arthur Sommer, jonka 25 henkilöä työllistänyt jalintehdas Puisto-Emmauksen tontilla Hämeenpuisto 14:ssä jouduttiin kuitenkin sulkemaan 12 vuoden toiminnan jälkeen työntekijöiden alkoholinkäytön aiheuttamien ongelmien takia vuonna 1887. Alkuperäinen rakennus on purettu.




Tammerkosken rantojen paperi-, tekstiili- ja metallitehdasrakennukset tunnetaan paremmin, vähemmän puhuttuja punatiilisiä entisiä tehdasrakennuksia löytyy Hatanpäältä ja Tammelan kaupunginosasta, jota aikanaan kutsuttiiin suutareiden pääkaupungiksi kolmen suuren kenkätehtaan keskityttyä sinne. Hatanpään Teollisuustalona nykyisin toimiva punatiilirakennus valmistui vuonna 1915 Hyppösen kenkätehtaaksi, kenkätehdas kuitenkin lopetti toimintansa kilpailun kiristyttyä vuonna 1927. Kumiteollisuus Oy osti tehdaskiinteistön, sota-aikana Kumiteollisuus Oy valmisti mm. kaasunaamareita puolustusvoimille. Hyppösen kenkätehtaan alkuperäistä tilaa Tuomiokirkonkadun ja Otavalankadun kulmassa ei enää ole.

Sota-ajan raaka-ainepula ja sodanjälkeinen säännöstely koettelivat kenkäteollisuutta, mutta huolimatta kovista ajoista, tehtaita perustettiin Tampereelle aina vain lisää. 1950-luvulla laadukkaan suomalaisen kenkäteollisuuden eläessä kulta-aikaansa jalkinetehtaita oli Tampereella yhteensä kolmisenkymmentä, nahkatehtaat, kenkiin käytettäviä värejä ja liima-aineita sekä korkoja valmistavat tehtaat siihen päälle. Yhteensä kenkätehtaat työllistivät 3 600 henkeä, Aaltonen yksin kolmasosan heistä. Tuolloisesta kenkäviennistä 93% suuntautui Neuvostoliittoon. Itäviennin romahdettua 90-luvun lama muutti kenkäteollisuuden lopullisesti, tänä päivänä tamperelaisia kenkätehtaita on jäljellä enää yksi, sekin konkurssin jälkeen vasta viime vuosina uudelleen avattu ja tuotantonsa muualla tekevä Palmroth Original.



Kolmas kaupungin katukuvassa vielä olemassa olevista punatiilisistä kenkätehdasrakennuksista on Itsenäisyydenkadun ja Yliopistonkadun kulmassa sijaitseva Attila. Tehtailija Antti Attila muutti tehtaineen Tampereelle Nokialta vuonna 1910, vuonna 1931 hänen ahtaalle ajautunut tehtaansa siirtyi Aaltosen omistukseen. Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä Attilan kenkätehdasrakennus laajennettiin 50-luvulla. Rakennusmestarina projektissa toimi kirjailijana tunnetuksi tullut Kalle Päätalo, joka kirjoitti noista vuosista esikoisromaaninsa Ihmisiä telineillä. Myöhemmin Attilan rakennus on korjattu virasto- ja kirjastotaloksi valtion ja Tampereen yliopiston käyttöön.

Aurinkoisena päivänä vanhoja kenkätehtaita katsellessani en voi olla ihailematta entisajan teollisuusrakennusten kauneutta ja sitä, kuinka samanlaisia ne kilpailuasetemastaan huolimatta ovat. Tuhansista pienistä ruuduista koostuvat ikkunat keventävät raskaat rakennukset, Aaltosella töissä olleet ovat kertoneet tehtaissa vallinneen hyvän ja tasa-arvoisen ilmapiirin. Tuntuu mukavalta ajatella, että kaikki tehdastyö teollistumisenajan Suomessa ei ole ollut pelkkää kurjuutta ja kauheuksia. Tampereella Finlayson piti huolen omistaan ja Aaltonen omistaan, patruunat jakoivat vaurauttaan terveytenä ja koulutuksena ympärilleen. Tarinat nivoutuvat toisiinsa, Attilat Aaltosiin ja Päätalon kautta kenkäteollisuus rakennusmiehiin. Vielä tänä päivänäkin kenkätehtailija Aaltonen vaikuttaa valtakuntamme tulevaisuuteen rahoittaen erilaisia tutkimusprojekteja. Aaltosen nimeä kantava säätiö on viimeisen 78 vuoden aikana tukenut suomalaista tieteentekemistä jo yli 100 miljoonalla eurolla.

1 kommentti:

  1. Kenkätehtailija Aaltonen todellakin on tukenut kaupunkilaisia eri tavoilla. Monen rippileiriläisen ja muidenkin leiriläisten tuntema Isosaari Teiskon Paarlahdessa on alunperin hankittu Emil Aaltosen avustuksella. Tampereen seurakuntien poikakerho hankki Isosaaren monien vaiheiden jälkeen leiripaikakseen 1930-luvulla. Tuure Laitisen, Tampere-seuran kustantamassa, Tampereen poikia kirjassa on hauskoja tarinoita tuolta ajalta. Elämä on ollut hiukan erilaista silloin kuin nykynuorisolla.

    Olen saanut viettää myös unohtumattomia leirihetkiä kyseisessä paikassa. Ensin kesäleireillä omassa nuoruudessani ja myöhemmin oman jälkikasvun kanssa legendaarisen Matti "Asseri" Nybergin leireillä.

    Herra K

    VastaaPoista