keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Lumen alta pilkottaa vihreää

Muutama aurinkoinen päivä helmikuussa antoi ymmärtää kevään olevan jo hyvää vauhtia tulossa, mutta hiihtolomaviikon harmaus ja loskaisuus vei kevääntunnun mukanaan. Nyt ikkunasta uloskatsoessa masentaa. Kaupungilla ei ole kivaa kävellä kun autot roiskivat rapaa, pihaamme toissakesänä istutettu pensasaita-parka näyttää räntäsateessa säälittävältä tehtyään jo nuppuja hentoisten oksiensa päihin. Tosiasiahan on, että on vasta maaliskuun alku, pääsiäisen viherrykseen ja lumen oikeaan sulamiseen on vielä kuukauden verran aikaa. Siihen saakka joudumme kärsimään ajoittaisesta räntäsateesta ja loskaisuudesta, positiivisilla ajatuksilla ja aurinkotoiveilla vauhdittamaan kevään odotusta. Yksi paikka, jossa loskaa roiskuttavilta autoilta saa kävellä turvassa, on kävelykatu. Tampereella kävelykatua on pari pientä pätkää, toinen niistä kaupungin perustajan, Ruotsin kuningas Kustaa III:n kunniaksi nimetyllä Kuninkaankadulla.



Syy, miksi Kuninkaankadulle kannattaa harmaana päivänä kulkunsa suunnata, on siellä jo kuutisen vuotta paikkaansa pitänyt pieni kasvisravintola Cafe Gopal. Gopaleita on Tampereella yhteensä kolme, niistä alkuperäinen Tammelassa oleva on perustettu jo vuonna 1997, uusin Rongankadulla sijaitseva täytti juuri kaksi vuotta. Lämmin intialaishenkinen lounas muuttaa kolean ja kostean päivän hyväksi, Gopal tuoksuineen kietoo ruokailijan vihreiden seiniensä syleilyyn silloin kun lämpöä ja aurinkoa päiväänsä tarvitsee. Kun entisen työpaikkani entinen toimisto oli naapurissa, tuli Gopalissa käytyä useammin. Nyt edellisestä käynnistäni ehti vierähtää aikaa yhtä paljon kuin aikaa uudessa työpaikassa on kulunut.




Varpaat kannatti kastella lounastreffejä varten, vaikka keli ei uloslähtemiseen kesken työpäivän innostanutkaan. Kasvislasagnea, kasvispyöryköitä, salaattia, papumuhennosta, vasta leivottua leipää ja jälkiruoaksi minttusuklaa muffinia, hmmm! Pehmeitä ja täyteläisiä makuja vegaanisista raaka-aineista, jotka aina mahdollisuuksien mukaan ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä. Perinteinen intialainen kasvisateria, thali, koostuu leivästä, riisistä, kasviscurryista ja lisukkeista, ei tarvitse olla viherpipertäjä rakastuakseen noutopöydän runsaaseen tarjontaan. Gopalissa annoksensa saa kasata itse, perinteiselle intialaiselle metalliselle lokerolautaselle koottu annos punnitaan ja maksetaan painon mukaan 1,99€ per 100g. 

Antaa ikkunan takana tulla räntää vaikka vaakasuoraan, Cafe Gopalissa on mukavan kotoinen tunnelma kirkkaanväristen tyynyjen ja eriparisten kahvikuppien keskellä. Pieni ravintola avaa ovensa arkisin klo 11 ja on hetkessä täynnä iloista puheensorinaa ja leppoista hyörinää lounastajien hakiessa annoksiaan joko mukaan tai pöydässä syötäväksi. Sopu sijaa antaa, erilaiset ihmiset ja kielet sulautuvat yhteen Gopalissa. Kanssa-asiakkaat eivät hermostu kummityttöni lastenvaunuista eivätkä imettävästä äidistä vaikka pieneen ravintolaan voi yhtä hyvin tulla salkun kanssa kravaattikaulassa yksinkin. Onneksi lapsuudenystäväni muistutti minua Gopalista, sinne nimittäin livahdan pika-pikaa uudelleenkin - lounaalla nautittu ruoka jäi kutkuttelemaan makuhermoja juuri sillä tietyllä tavalla. Lasagne oli niin hyvää, että himottaa saada sitä uudestaan, siksi vilkuilen Gopalin lounaslistaa heidän Facebook-sivuiltaan. Olen kasvanut aikuiseksi ja alkanut nauttia hyvin maustetusta kasvisruoasta teini-iän valjujen kauhukokemusten jälkeen. Ja aikuisena olen ylpeä itsestäni, uskallan astua sisään niistäkin ovista, jotka ensisilmäyksillä näyttävät sisäänpäin lämpiäviltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti