tiistai 20. tammikuuta 2015

Talokaunotar, joka kätkee kuorensa alle salaisuuksia - ja äärettömän hyvää ruokaa

Yksi ensimmäisen kotikaupungin turisti -vuoteni blogijutuista kertoi tarinan Nils Idmanista ja koko valtakuntaa 1900-luvun alussa kuohuttaneesta pankkikavallusjutusta. Silloinen Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorinjohtaja Idman kavalsi 10 vuoden aikana johtamansa pankin kassasta miljoonia markkoja, summan, joka vastasi tuon aikaisen Suomen suurruhtinaskunnan budjetista yhdeksää prosenttia. Tänä päivänä euroissa mitattuna tuo kavallus olisi yli 30 miljoonan euron arvoinen. Blogijuttuni tapahtumapaikkana kesällä 2011 oli Arboretum ja Hatanpään kartano, konttorinjohtaja Idmanin rakennuttama yksityiskoti puutarhoineen. Blogin täyttäessä parin päivän päästä neljä vuotta, pääsin vihdoin tutustumaan pankkiin, jossa kavallus satavuotta sitten tapahtui.


Tutustuminen historiallisen talousrikoksen tapahtumapaikkaan ei ole vaikeaa, sillä paikalla toimii nykyisin kaksi ravintolaa. Tampereen Ylioppilastalona ja Ravintola Tiiliholvina tunnettu, vuonna 1901 valmistunut komea jugend-rakennus Kauppakatu 10:ssä rakennettiin Idmanin johtajakaudella Suomen Yhdyspankin konttoriksi. Tuossa rakennuksessa Idman väärenteli panttikirjoja ja tehtaili katteettomia talletustodistuksia ja vekseleitä oman keinottelunsa ja taideharrastuksensa rahoittamiseksi. Oikeuden käynnissä kesällä 1913 Idman tosin vetosi pyyteettömään auttamishaluunsa, kannattamattomien ja konkurssiin muuten joutuneiden yritysten pelastustoimiin sekä opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten lainoittamiseen. Nämä toimet Idmanin mukaan kattoivat kolme neljästä hänen rikoksestaan ja aiheuttivat hänelle omantunnon tuskia. Oikeus tuomitsi Idmanin 10 vuoden kuritushuonetuomioon, senaatti pidensi tuomiota 15 vuoteen, josta Idman istui Sörnäisissä kahdeksan vuotta. Vapaaksi päästyään Idman palasi Tampereelle ja toimi mm. tehtailija H. Liljeroosin kirjanpitäjänä sekä teollisuuspatruuna Rafael Haarlan numerontarkastajana.

Tiiliholvin tontilla on tapahtunut aikanaan muutakin merkittävää kuin Idmanin touhuilut. Samassa paikassa sijaitsi se talo, jossa keväällä 1865 syttyi Tampereen keskustasta 27 taloa kokonaan ja 6 osittain tuhonnut tulipalo. Koko kaupunki ei Turun ja Oulun tapaan palanut Tampereen asemakaavaan 1830-luvulla tehtyjen leveiden katujen ansiosta. Noita katuja, Hämeenpuistoa ja Hämeenkatua, levennettiin palon seurauksena entisestäänkin. 



Ulkoapäin näyttävä talo on kuin kermalla koristeltu kakku. Ei liian pramea, ei liian makea, todella kaunis katsella. Kellarikerroksessa, Suomen Yhdyspankin vanhassa pankkiholvissa sijaitsevan Ravintola Tiiliholvin hämärä tunnelma on jännittävä kontrasti keskipäivän kirkkaudelle, silmillä kestää hetken tottua lähes ikkunattomaan tilaan. Upeaa, punaisesta tiilestä holvattua tilaa ei voi kuin ihailla. Tiiliholvin palvelua on paljon parjattu eri ruokablogeissa, mutta omalla käynnilläni siitä ei ollut jälkeäkään. Ystävällinen hovimestari ohjasi minut pöytään odottamaan lounasseuraani, iloinen tarjoilijatar kävi jututtamassa minua odotukseni aikana pariinkin otteeseen pirteän humoristisesti. Tykkäsin. Ei jäykkyyttä, ei luokittelua, ei nenänvartta pitkin katsomisia vaan talo täynnä tarinoita, ystävällistä hälinää ja todella-todella hyvää ruokaa.



Monenlaisia lounaita on tullut syötyä, useimmat niistä soveltuvat erinomaisesti työkeskusteluiden taustaksi, eivät vaadi erityistä huomiota itselleen. Tiiliholvin lounas oli kuitenkin tämän tilaisuuden pääosassa, sitä ei kertakaikkiaan voinut ohittaa, se vei huomiomme keskustelusta vähän väliä. Monivivahteinen pääruokakala-annos ja ihana, yhtä aikaa raikas ja kermainen jälkiruoka alkupalapöydästä alkaneen kolmilajisen ruokailun päätökseksi - jokainen osa lounaasta toimi täydellisesti. Tiiliholvista lähtiessäni mieleeni jäi vain yksi kysymys: Miksi ihmeessä en koko Tampereella olemisaikanani ole aikaisemmin tullut käyneeksi täällä?

4 kommenttia:

  1. Onpa hurja tarina! Miksi en aiemmin ole kuullut tästä?! Vau. Itsekin on vähän niin kuin unohtanut Tiiliholvin kaikkien uusien ravintoloiden alle, pitää kyllä keksiä joku syy mennä sinne taas. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  2. Taas katosi kommentti jonnekin...hmh! Siis kiitos kiinnostavasta jutusta, vaikkakin Idman on ennestään tuttu vekkuli. Mutta tuo ravintola ei ole (en vaan ole jotenkin uskaltautunut sisälle koskaan), joten pitääkin mennä tutustumaan!

    VastaaPoista
  3. Eikö oo hassua, että sinne on niin vaikea mennä! Ihmettelin samaa saamattomuutta itsessäni, mutta sitten kun siellä oli, se oli todellinen nautinto :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Todella mielenkiintoisia nämä sinun postauksesi. Blogisi innoittamana tulemma varmasti uudelleen lomailemaan Tampereelle.

    VastaaPoista