tiistai 13. toukokuuta 2014

Hyvä ruoka tuntuu sormenpäissä saakka

Lounastreffit, pitkästä aikaa, ihanaa! Vaikka rakasta ystävää näkee tavallisen päivän tavallisilla lounastreffeillä vain nopeasti puolituntisen verran, on se jokainen kerta elämys, jonka muistaa pitkän aikaa eteenpäin. Rakkaan ystävän näkemisessä on jotain samaa kuin hyvässä ruoassa, sellaisessa täydellisen hyvässä, sellaisessa, jonka syvä maku tuntuu joka haukulla sormenpäissä saakka. Hillitty hallittu naisellinen annoskoko (puolituntinen lounastauko), mutta jokaikinen suupala silkkaa nautintoa - juuri niin kuin päällimmäisten kuulumisten, tunteiden ja tärkeiden asioiden jakaminen hyvän ystävän kanssa parhaimmillaan on.


Lounasseurakseni ilman varoitusaikaa tekstiviestikutsulla innostunut ystäväni on minulle raikas tuulahdus, se aina iloinen, lämmintä valoa ympärilleen hehkuva ihminen, jota katson ihaillen ja jonka seurasta minulle jää hyvä olo. Hän on läsnä, aina aidosti siinä hetkessä silloin kun tapaamme, ja siitä minä pidän. Siksi tämän päivän lounaspaikkavalintamme, Keskustorille Selinin taloon toukokuun alussa ilmestynyt Arto Rastaan Bar Burrito, oli pikatreffeillemme täydellinen. Raikas, valoisa, tyylikäs ja ytimiä myöten oma itseänsä, aivan niin kuin ystävänikin on.

  

 

Kun työkaverini kertoi minulle ennakkotunnelmia noutolounastarkoituksiin käyttämästään Bar Burritosta, hän vertasi sitä Subway-täyteleipäketjuun. Totta, että asiakas valitsee tiskillä tarjoilijan kasaamaan burritoonsa täytteet samaan tyyliin aihekerrallaan kuin leipäpaikassakin, mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Papu-korianterimuhennosta, riisiä vai ohraa? Naudanposkea, possunniskaa, lammaspataa vai kasvisvaihtoehtoa? Coleslawta, marinoitua punasipulia vai jompaa kumpaa muutamasta muusta vaihtoehdosta? Ja sitten kasviksia sekä kastiketta, mitäs niistä teille saisikaan olla?


Valitsin papumuhennos-naudanposki-coleslaw-quacamole-burritooni kaikki kasvikset ja suklaisen chilimole-kastikkeen, se yhdistelmä osoittautui nappiosumaksi. Jokainen haukkaus hauskasti paperiin käärittyä burritoa oli niin täynnä makua, etten koskaan aikaisemmin ole maistanut mitään vastaavaa. Olen myyty, kerrasta. Tuon lihaisan burriton täyteläistä ja syvää makujen ilotulitusta on vaikea sanoin kuvailla. Juuri tällaista ravintolaruoan kuuluu olla, pikana tai ei.



Bar Burrito on pikaruokaravintolana hyvin viehättävä, paikka, josta näkee jo päältä mitä sieltä saa. Katutyyliin maalatut betoniseinät, erikoiset lamput, taulut, tuolit ja pöydät, kirkas keltainen ja turkoosiin taittava sininen. Virkistävää. Tyylikkäällä ja nuorekkaalla tavalla sisustus tuo tuulahduksen jostain sieltä kaukaa, missä burritoja syödään tavallisen päivän tavalliseksi lounaaksi kodeissa ja kujilla. Siinä on jotain samaa kuin eurooppalaisten suurkaupunkien pienissä ruokabaareissa, ja jotain samaa kuin kaukomaiden rantakahviloissa.

Keskustelu pöytäkumppanin kanssa vaatii keskittymistä, sillä mikään ravintolasalissa ei ime häiriöääniä. Juuri tuosta akustiikkasyystä kollegani noutaa lounaansa toimistomme loungeen, siellä juttelu kavereiden kanssa on helpompaa. Toimiston korkeaselkäisiin nojatuoleihin on mukava upota ja unohtua kahvinkin ajaksi lounaan jälkeen, ymmärrän hyvin, aivan eritavalla kuin ravintolan metallisiin puutarhatuoleihin. Mutta pienistä viis, ei akustiikka monessakaan ruokapaikassa ole edes keskivertoisella tasolla, ei varsinkaan niissä paikoissa, jota pikaruokaloiksi kutsutaan.



Kiitos lounasseurasta, Minttulainen. Kiitos siitä, että harmillisten uutistenkin harmaina päivinäsi olet minulle keväisen kirkas auringonpaiste. Ja kiitos Bar Burritolle siitä, että jälleen kerran on kotikaupunkimme ruokatarjontaan saatu jotain erilaista, sellaista, mitä oikein odottaa saavansa kokea uudelleen ja uudelleeen ja sittenkin vielä lisää. Ruokaa, joka tuntuu sormenpäissä saakka, kihelmöi, saa hymyilemään koko loppupäiväksi.

2 kommenttia:

  1. Otit melkein samat täytteet kuin minä ensimmäisellä kerralla, se oli kyllä mieletön kombo. Molea ehkä pitää vielä itsekin kokeilla!

    VastaaPoista
  2. Melkein mitä vaan noista vaihtoehdoista olisi voinut kokeilla ensimmäiseksi, mutta onneksi Burritoon pääsee uudelleenkin. Ja vaikka kuinka monta kertaa.

    Mukavaa, että tällaisia paikkoja saadaan kotikaupunkiinkin :)

    VastaaPoista