torstai 20. helmikuuta 2014

Opettelen kokkaamista syömällä hyvää ruokaa

Olen asettanut itselleni haasteen tälle vuodelle. Itse asiassa asetin haasteen jo edelliselle vuodelle, mutta silloin kaikki muut "tärkeämmät" asiat ajoivat sen ohi ja itseni haastaminen jäi vaille toteutusta. Otin siis uusintakierroksen harmittelematta viimevuotista onnistumattomuuttani sen enempää, mutta jotta homma ei olisi liian helppoa, on haasteita tälle vuodelle kaksi - se viimevuotinen ja sitten uusi tämänvuotinen. Koska rakastan syömistä, molemmat niistä liittyvät, yllätys-yllätys ruokaan.

Aloitin aikoinani itseni haastamisen pihveistä. Nyt hallitsen kohtalaisesti erilaisten lihojen ja kalojen maustamisen ja käyttäytymisen niin pannulla kuin grillissäkin. Paneroituna, pariloituna, paahdettuna ja friteerattuna. Tänä vuonna aion opetella "tekemään" lihaa eli leikkaamaan erilaisia lihoja ja kaloja kokonaisista paloiksi, sellaisiksi kuin kulloinkin tarvitaan. Reseptikäyttöön on jo otettu muutakin lihaa kuin vain ulko- tai sisäfileetä, leikkaamisen harjoittelu possulla, kalalla ja kanalla on aloitettu - kiitos kauppahallin ja lähikauppamme loistavan lihatiskin.


Viimevuotinen haasteeni oli kastikkeiden tekemisen opettelu, ja koska se jäi osin toteuttamatta, myös se on edessäni tänä vuonna. Ranskalainen keittiö on länsimaisen keittotaidon perusta, yksinkertaista mutta todella maistuvaa ruokaa tuoreista raaka-aineista upeilla kastikkeilla kruunattuna, sitä minä pidän suuntaviittanani. Hollandaise- ja bearnaisekastikkeet osaan jo, parsaviikot on kohta taas alkamassa eikä mikään (korostan, ei mikään) ole parempaa kuin keitetty vihreä parsa kuohkean bearnaisekastikkeen kanssa. Ranskalaiseen ruokaan yhdistetään näpertely ja pieni pipertäminen usein ihan turhaan. Reilu ja vähän rosoinenkin ranskalainen maalaisruoka on ehdoton suosikkini. 


Kastikkeet salaatille, kastikkeet lihalle ja kalalle, kastikkeet jälkiruoille - Herra K on innoissaan! Vanha viisaus sanoo, että kyetäkseen kirjoittamaan yhden kirjan, on luettava tuhat. Ajattelen saman viisauden pätevän myös ruoanlaittoon, joten tuumasta toimeen: Osatakseen tehdä hyvää ruokaa, on syötävä loputtoman paljon loistavaa ruokaa oppiakseen. Ranskalainen makumaailma on onneksi hyvin esitelty Tampereella, sen saloja kävin opettelemassa Bistro Le Potissa aseman toisella puolella, rouheamman ranskalaisruoan uusimmassa tarjoajassa. Maku, se vaan on niin tärkeä.


Entisen Sevillan tilalle tullut "kattila" on etukäteisajatustani isompi ravintola. Laukontorin Wistub Alsacesta ja kauppahallin 4 Vuodenajasta poiketen Bistro Le Pot on avara, valoisa, vähemmän täysi ja vähemmän puinen ranskalaisravintola. Sisään ravintolaankin jatkuva ympäristön punatiilisyys hymyilyttää minua, se saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi, tamperelaiseksi, eikä se välttämättä ole ollenkaan huono asia. Täällä pystyy hengittämään vapaasti. 

Jo ovella vastaan tuleva tuoksu on takuuvarmaa ranskalaista ja kotiruokalounas seisovasta pöydästä odotusten mukainen, täyteläinen, maistuva, mukava. Tunnelma isossa salissa on leppoisa ja mutkaton aivan kuin tilaa olisi vain neljäsosa siitä. Ravintolasalissa hiljaa soiva musiikki on ranskalaista, sisustus on ranskalainen ja paperiset menutabletit bistromaiset. Alkukankeuden jälkeen palvelukin toivottavasti aavistuksen reipastuu niin että asiakas voisi todella tuntea tulleensa pieneen ranskalaiseen maalaiskyläravintolaan. Mutta asia, joka täytyy ehdottomasti erikseen mainita: Lounasseuranani ollut rakas ystäväni, kasvisruokailija, sai vaihtoehtoa kysyttyään spesiaalilounaan pöytään tarjoiltuna ilman lisäkorvausta ja oli todella tyytyväinen värikkääseen ja huumaavalta tuoksuneeseen papupataansa. Kiitos siis hyvästä palvelusta, kattilalaiset - ei arkuudesta pisteitä vähennetä, kun hymy ja palvelualtis asenne löytyy. Täytynee ottaa Herra K mukaan ja tulla ilta-ajalla testaamaan paljon kehutut possuperjantait.


Kermaista herkkusienikastiketta, punaviinikastiketta, valkoviinikastiketta, sipulikastiketta, tomaattikastiketta... Bistro Le Pot -käynnistäni innostuneena suuntasin heti töiden jälkeen raaka-aineostoksille. Ensimmäinen viherpippuri-kermakastikekokeiluni onnistui yli odotusten! Naudan ulkofileepihvien kaveriksi tehty paksu kastike katosi kannusta ennen kuin ehdin ottamaan siitä kuvaa...
 

VIHERPIPPURI-KERMAKASTIKE
4 annosta:

1 pieni sipuli  
1 rkl voita                
5 dl kermaa 
2 rkl Touch of Taste Vasikanfondia
1 rkl Dijon-sinappia
1½ rkl viherpippureita
  
- Kuullota pieneksi pilkottu sipuli voissa. Lisää kerma ja fondi. Anna kiehua hetki ja mausta sinapilla ja kevyesti murskatuilla pippureilla. Keitä kastiketta hetki, kunnes se on sopivan sakeaa.
 
Konjakkia kokeilen tähän mausteeksi seuraavan kerran, se voisi tehdä vielä pikkiriikkisen parannuksen herkulliseen kastikkeeseen.




P.s. Haasteista puheenollen: Miten ihana elokuva onkaan Nora Ephronin Julie&Julia !



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti