Muistoja Olympiavuodesta 1952

Tampereen keskustan laidalla, Pyhäjärven rannalla, kohoaa monumentaalinen rakennelma, jota ei oikeastaan voi ohittaa vaikka kuinka koettaisi katsoa toiseen suuntaan. Huolimatta sen suuruudesta ja keskeisestä sijainnista minä onnistuin ohittamaan tuon jättiläisen kahdeksan vuoden ajan. Harmaalla ja sateisella säällä rakennelma näyttää 60-lukuisen rumalta betonikolossilta, mutta kauniilla säällä hyvinkin sirolta ja viehättävältä, ja varsinkin iltaisin ihan siltä, että sillä saattaisi olla parikin tarinaa kerrottavanaan kunhan joku tulisi ja kuuntelisi. Ensimmäisinä Tampere-vuosinani varoin tarkoin astumasta lähellekään tuon ulkoilmatapahtumien mekan helmoja, kenties pelosta, kenties kunnioituksesta. Mutta kun ensimmäisen kerran  Ratinan Stadionilla vihdoin kävin, olen sen jälkeen vieraillut siellä useaan otteeseen niin urheilun kuin musiikinkin ansiosta.

Vielä 1900-luvun alussa Ratinan stadionin paikalla oli Pyynikin ja Kalevankankaan harjuja yhdistävä korkea hiekkaharju. Kaupungin kasvaessa tuolle paikalle piti rakentaa kaupungin hallintorakennuksia, mutta kun hyvähiekkaista harjua alettiin käyttää hiekanottopaikkana mm. vedenpuhdistamoiden suodattimia varten, suunnitelma hallintorakennuksista unohtui. 

Vuosia jatkuneen hiekanoton seurauksena Ratinanniemen harjun tilalle syntyi suuri kuoppa. Vuonna 1932 kaupungin asemakaava-arkkitehti esitti ajatuksen urheilustadionin rakentamisesta Ratinanniemen kuoppaan, mutta stadion-ajatus kaikkine lisärakennuksineen oli tuolloin aivan liian yltiöpäinen eikä sitä sen enempää suunniteltu. Vuonna 1936 Ratina sai kuitenkin ensimmäisen urheilupaikkansa kun kuopan pohjalle jäädytettiin sähkövalaistu luistinrata kaupunkilaisten käyttöön. Seuraavana kesänä paikalla vieraili tivoli, ja näin Ratinanniemen  hyödyntäminen erilaisiin huvitilaisuuksiin oli alkanut.

Puolustusvoimat otti Ratinan kentän haltuunsa sodan ajaksi, se palautettiin takaisin Tampereen kaupungille vuonna 1945. Kuluneen hiekkakentän keskelle kylvettiin ruoho kesällä 1949, mutta vasta vuonna 1951 kaupunginvaltuusto sai hyväksyttyä typistetyn suunnitelman urheilustadionin rakentamisesta. Kesän 1952 Olympialaisiin mennessä stadion-suunnitelmasta ehdittiin toteuttaa vain välttämättömin osa. Tilapäiset rakennelmat eivät täyttäneet kansainvälisten suurkisojen tiukkoja vaatimuksia, joten Helsingin Olympialaisten jalkapallo-otteluista Tampereella pelattavaksi saatiin vain muutama karsintasarjan ottelu sekä pari peliä alkusarjasta. Katsojia noissa peleissä oli kussakin kuitenkin lähes parikymmentätuhatta, Tampereella Neuvostoliiton joukkuetta vastaan tasalukemiin päättyneen alkusarjapelinsä pelannut Jugoslavia pääsi lopulta loppuotteluun saakka saaden kisoista hopeaa.

Olympialaisten jälkeen stadionin jatkorakentamissuunnitelmaa muutettiin jälleen vuonna 1955. Pysäköintipaikkojen puutteellisuuden ja muiden pohdintojen takia aloitus viivästyi ja rakennelmien lopullinen valmistuminen kesti 11 vuotta. Vuonna 1966 valmistuneella, vuonna 2004 peruskorjatulla stadionilla on nykyisin urheilukentän lisäksi 16 800 istumapaikan katsomo, paini-, joukkuevoimistelu-, liikunta- ja kuntosalit sekä erilaisia kokous- ja kahvilatiloja. Muun muassa uimahalli, maauimala, hotelli ja verkkopalloilukeskus jätettiin aikoinaan rakentamatta Ratinanniemen tilanahtauden takia. 

Iltahämärässä luminen stadion on hiljainen. Portit ovat auki, niistä pääsee vapaasti kävelemään sisään ilman sen suurempia lupia. Menneistä ajoista kuiskuttelevat patsaat, monumetit ja muistolaatat ovat vaikuttavia, ainakaan minä en osannut arvata stadionin olympiahistoriaa ollenkaan. 

Vuosikymmenten kuluessa Tampereen Stadionilla Ratinassa on järjestetty jos jonkinlaisia urheilu- ja musiikkitapahtumia, onpa tehty kaksi maailmanennätystäkin (keihäänheitossa Jorma Kinnunen 1969 ja Tiina Lillak 1983). Ratinanrannan puistotöiden yhteydessä stadionin ympärille on rakentumassa mm. hiihtolatu ja Ratinan sillan alle kuntoilupuisto kaupunkilaisten iloksi ja onneksi. Suurtapahtumien välisinä aikoina myös itse stadion on kaupunkilaisten käytössä, kesäisin yleisurheilupaikkana ja tänä talvena ensimmäistä kertaa Winterpark -talviulkoilupuiston tiimoilta jääkiekkokenttänä.

Kiitos Herra K, eilisiltainen extraspecial Open Ice -tapahtuma oli minulle vielä sata kertaa upeampi kokemus kuin joulukuinen ulkoilmaliigakamppailu Tapparan ja Ilveksen välillä.