torstai 23. tammikuuta 2014

Kolme vuotta kotikaupungin turistina

Olipa hauska sattumalta huomata, että tänään on blogini syntymäpäivä! Kuinka sopivasti merkkipäivä osuikaan juuri tälle päivälle - ehdin jo aamulla töihin kävellessäni miettiä hyvää syytä tehdä tänään jotain mukavaa ihan vaan tamperelaisen pakkaspäivän kunniaksi. Tällaisena aurinkoisena päivänä tekee mieli katsella ympärilleen ja ihailla luontoäidin aikaansaannoksia. Kuurapartoja puiden oksissa, jääkukkia siltojen kaiteissa, valkoista höyryä, joka kiemurtelee kirkkaalle taivaalle talojen katoilta ja tehtaiden piipuista.


Kolme vuotta. Se on aika pitkä aika, siinä ajassa ehtii tapahtua paljon kaikenlaista suurta ja pientä. Päivälleen kolme vuotta sitten minä ihmettelin kuinka saatoin tuntea itseni edelleen niin täydellisen oululaiseksi vaikka takanani oli jo seitsemän vuotta Tampereella. Mietin kuinka kauan oikein kestää kotiutua johonkin niin, että todella tuntee kuuluvansa sinne, olevansa sieltä kotoisin. Mietin tulisiko minusta koskaan tamperelaista, olisiko minusta tamperelaiseksi.

Nyt tiedän vastauksen ihmettelyyni. Ihmisestä riippuen siinä kestää päivästä vuosikausiin, minun kohdallani tarkemmin määrittelemätön aika seitsemän ja kymmenen vuoden välillä. Se tapahtuu salakavalasti sen jälkeen, kun olet alkanut miettiä asiaa ääneen ja aktiivisesti tehdä jotain haluamasi muutoksen eteen. Se tapahtuu, kun olet löytänyt uudesta paikasta jotain sellaista, ettet halua päästää siitä enää irti, kun haluat juurtua kiinni siihen, tarrata paitsi ihmisiin, myös rakennuksiin, lyhtypylväisiin ja kahviloiden ovenkahvoihin vain kertoaksesi, että ne ovat sinun, että sinä pidät niistä sellaisina kun ne ovat.


Kotikaupunkini. Minun Tampereeni, rauhallinen, talvinen. Aivan niin kuin kolme vuotta sittenkin, Tampere on minulle yksityiskohtia ja niiden muodostamia osakokonaisuuksia. Se on kävelyretkiä, pitkiä mukavia lounaita, ystävällisiä ihmisiä ja kahviloita. Se on omaleimaista punaista tiiltä, se on kaupungin kahtia jakava ainutlaatuinen koski ja kapeaa kannasta reunustavat isot järvet. Se on kolme teatteria ja kaksi jääkiekkoseuraa, joiden paremmuudesta ei voi kuin vain kiistellä. Ja ennen kaikkea muuta, se on kiehtovia tarinoita kaikkien noiden takana. Vielä en ole kuullut niitä kaikkia.

Kiitos Herra K, että sait minut jäämään Tampereelle.

1 kommentti:

  1. Satuinpa löytämään vasta nyt blogisi. Ihastuin välittömästi: loistavaa luettavaa! Itsekin Tampereelle (ja sieltä Kangasalle) muualta muuttaneena en väsy ihailemaan kaupunkia. Keep up the good work :)

    VastaaPoista