maanantai 4. maaliskuuta 2013

Vanhanajan aarreaitta

Tampereen keskustassa, aivan Hämeenpuiston kupeessa Näsilinnankadun ja Puutarhakadun kulmauksessa, sijaitsee hassu pieni puoti, henkilökohtainen kaninkoloni takaisin lapsuuteen. Oulussa oli 80-luvulla aivan samanlainen liike, se sijaitsi lähellä isäni kauppaa puiston vieressä sielläkin, sen kauppias oli isäni hyvä ystävä. Me vietimme paljon aikaa sen kaupan hyllyjen välissä, tuhlasimme sinne viikkorahojamme löytäessämme tuoksuvia paperivihkoja, pyyhekumeja ja lyijykyniä, ja myöhemmin sitten astioita, siivoustarvikkeita ja remontointityökaluja. Tuo kauppa oli ihka oikea sekatavarakauppa, lattiasta kattoon saakka täynnä maailman kaikkia erilaisia tavaroita, miltei mitä tahansa ihminen ikinä saattoikaan kaivata. Aivan kuten on Tampereen kauppakin, Supermyynti - aarreaitta peräisin kuusikymmentäluvulta. 


Tänä lumisateisena maanantaina sukelsin sisään Supermyynnin ovesta mieli avoinna, valmiina tekemään löytöjä. Tällä kertaa en tarvinnut mitään erityisesti, ja monesti juuri silloin iloisia yllätyksiä tulee vastaan varmimmin. Vaikkakin Supermyynti on auttanut minut useaan otteeseen pulasta ihan oikeassa hädässäkin etsiessäni milloin kahvinkeittimen kestosuodatinpusseja, ilmastointiteippiä tai lukkoa vuokravarastoni oveen. Herra Kauppias tervehtii asiakkaitaan heti ovelta, hän antaa minulle luvan valokuvaamiseen, kun vastaan hänen kysymykseensä etten tällä kertaa etsi mitään tiettyä asiaa. Katselen vain, tällaisessa paikassa ei koskaan tiedä mitä hyllyjen välissä tulee vastaan. Kauppias siirtyy palvelemaan seuraavaa sisäänpoikkeajaa, miestä joka tarvitsee taulukoukkuja ja sitten seuraavaa, joka etsii tietynlaista paristoa sekä ajastinkelloa autotalliinsa. Ovi käy vähän väliä, vain harva kysyjä joudutaan käännyttämään pois pystymättä auttamaan häntä.



Pienen sekatavarakaupan tuoksu on omanlaisensa, se on se sama, tuttu lapsuudesta. Nuuhkin ilmaa ja katselen ihastuksissani ympärilleni: Leluja, piirustuslehtiöitä ja pelejä, väriliituja, lyhtyjä ja kynttilöitä, pöytätabletteja ja hiuskampoja. Pesuaineita ja rasvoja, vanhankansan saippuoita ja vaatteiden huoltotarvikkeita. Erikokoisia ja näköisiä lukkoja joko rakastuneille tai sitten suojaa tarvitseville, rakennus- ja siivousvälineitä, naruja ja köysiä. Lamppuöljyä, lumilapioita, hengareita ja mikä parasta: keittiötarvikkeita. Kattiloita, termoskannuja ja kahvinkeittimiä, leikkuulautoja, kulhoja ja tarjoiluvateja. Kaikenlaisia keittiötarvikkeita, perinteisiä muotikauppojen valikoimista jo poistuneita hienouksia! Ooo, olen taivaassa. Vai mitä sanotte upeasta 18 euron keittiövaa'asta, kolmen euron kaulimesta tai puulastoista, joita eurokahdenkymmenensentin hintaan saa kaksi? Oululaisesta kaupasta kokosin rakkaalle lapsuuden ystävälleni ylioppilaslahjan, joka sisälsi lasisen paistovuoan lisäksi puisen paistinlastan ja haarukkavatkaimen, kaulimen, patalaput ja pannualusen sekä suola- ja pippurisirottimet ensimmäiseen omaan kotiin vietäväksi. Tästä kaupasta saisi helposti kerättyä samanlaisen setin sellofaniin käärittäväksi. 

Monta muutakin lahjaideaa pulppusi mieleeni tavaravalikoimaa katsellessani, mutta hymyni levisi korviin saakka, kun ihastuksekseni löysin sekatavarakaupasta myös lapsuuteni suosikkeja, kiiltävällä tinapaperisilpulla koristeltuja superpalloja sekä sarjan hauskoja jääkaappimagnetteja.




  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti