Sushia, kudasai!

Joulukuinen Tampere oli ruuhkainen ja talvisen kylmä. Hyytävä tuuli yhdistettynä paukkuvaan pakkaseen piinasi niin kadulla kävelijöitä kuin Joulutorin tunnelmallisten pikkukoppien myyjiäkin. Osalla kulkijoista oli joulumieli täysin kadoksissa, ihmiset puskivat eteenpäin viimassa ripsenkärkiin saakka nostetuissa kaulahuiveissaan ja paksuissa pipoissaan incognito, tunnistamattomissa, toisiaan tungoksessa tönien. 

Uusi vuosi toi mukanaan lauhemmat kelit ja rauhallisemman liikenteen, ihmiset kuoriutuivat hieman, tuttujakin alkoi tunnistaa vastaan tullessa. Joulunalusajan mainoskyllästyksestä ja alennusmyyntiryntäyksen aiheuttamasta ostosallergiasta selviydyttyäni uskalsin minäkin vihdoin astua ulos kodin ja työpaikan muodostamasta tiiviistä ja turvallisesta piiristä ja kurkistaa taas pitkästä aikaa Tamperetta sillä silmällä. Aloitin kuitenkin varovasti ja pienin askelin googlailemalla kotikaupunkiani omalla sohvalla harmitellen samalla viime aikaista blogipäivittämättömyyttäni. Turisti-parka on vallan jäänyt suurempien kirjoitusprojektieni jalkoihin, ja se tuntui epäreilulta. Se asia piti ensitilassa saada korjattua. 
 

Lomapäivien ratoksi Tamperetta googaillessani mietin mitä minä oikeastaan haluaisin kaupungistani tietää, kaupunkilaisena tai siellä vierailevana. Kaikilla Tampereseen viittaavilla sivuistoilla esitellään kokolailla samat kohteet ja kerrotaan samat jutut, ne, joita minäkin olen niihin tutustuessani toistanut. Historian siivet havisevat, rakastan sitä osaa kotikaupungissani, mutta mikä minulle on tämän päivän Tampereessa arvokasta? Taskussani on muutama pieni seikkailuidea aurinkoisia kevätpäiviä odottamassa, pari mielenkiintoista vierailupaikkaa mielessä. Mutta mikä Tampereella ilahduttaa ihan tavallisen harmaana, lumisateisena ja tuulisena päivänä? Ystävät ja yhteiset hetket. Uudet mukavat kokemukset. Ruoka... Hyvä ruoka ilahduttaa aina, tutkimusten mukaan lempiruoka vähentää stressiä ja poistaa ahdistusta, kaikkein terveellisintä tuo lempiruoka on mukavassa paikassa ja miellyttävässä seurassa nautittuna. Helsinkiin mennessäni etsin itselleni joka kerta jonkun uuden kivannäköisen paikan, jossa ruokailen. Miksi en siis tekisi niin kotikaupungissanikin. Löytyisikö Tampereelta uutta ja hauskaa paikkaa tavallisen päivän lounastapaamiseen?

Uudistuneen Koskikeskuksen ravintolamaailman syövereihin en vielä ollut valmis kurkistamaan, jättisuuret mainokset kirkuivat liian vielä päällekäyvästi, ahdistavilta tuntuivat myös mahdolliset lounasajan ruuhkat, se sama ihmisten paljous, johon ennen joulua ja joulun jälkeen oli vaikea suhtautua. Tarvitsin jotain rauhallisempaa, jotain helpompaa, jotain... Jotain...Jotain raikkaampaa. Tarvitsin sushia! Tarvitsin sitä kiireettä ja tarvitsin sitä paljon! Sushi olisi täydellinen vastakohta kaikille niille ihanille ja täyteläisille kotoisille jouluisille ruoille, sushi olisi juuri sopivan raikas ja piristävä vaihtoehto tuikitavallisen tiistain työpäivälounaaksi. Tosin minun työpaikallani sushi lounaana on ennemmin sääntö kuin poikkeus, sushia rakastava kollegani pitää huolen siitä, että suunnittelutiimimme pysyy vireessä sushin voimalla ja tietää kaikki uudet trendit sushin syömiseen liittyen. Kollegani suosikki-takeaway on Koskarin alakerrassa Ratinan rannassa sijaitseva Skål, mutta tällä kertaa minä kävelin lumisateessa hieman kauemmaksi: Yliopistolla työskentelevä ystäväni tuli puolitiehen vastaan - tapasimme sipulikirkon kupeessa, Watami Sushi -ravintolan buffetlounaalla.

 
Juuri tuo buffetlounas on se erikoisuus, joka erottaa Watamin muista Tampereella sijaitsevista Sushi-ravintoloista, ravintoloista, joita on jo ihastuttavan monta. Koskikeskuksessa sijaitsevien Skålin ja Delisushin lisäksi ostoskeskusta vastapäätä paikkaansa pitävä Sweet Sushi & Cafe -uutuus tai Kauppahallin ja Hämeenkadun perinteiset Norimaru ja Maruseki eivät tarjoa lounasaikaankaan buffetia, vain lajitelmia. Sushibuffetia olen kaivannut Tampereelle, ja nyt vihdoin löysin sen täältä! Tuoreita, kauniin värisiä, muhkeita susheja wasabiin ja soijaan dipattuna niin paljon kuin vain jaksan mustien hoikkien puikkojen nokista syödä. Huumaava garin tuoksu leijaili nenään jo heti ovella lumituiskusta sisään astuttuani, olin taivaassa.

Watamin buffetiin kuuluu misokeiton ja sushin lisäksi myös muita japanilaisia ruokia, joten jos lounasseurueeseenne kuuluu sushia rakastamattomiakin jäseniä, suunnatkaa Watamiin, sushin saloihin vihkiytymättömät tai riisitöntä ruokavaliota noudattavat voivat nauttia siellä kaukomaiden herkuista yhtä lailla.

Tervetuloa vuosi 2013, eläköön Tampere ja kaikki ihanat uudet ruokaseikkailumahdollisuudet. Voi niitä aikoja, kun vielä asuin kaukana pohjoisessa, eikä sushiravintoloista ollut mitään tietoa siellä...