sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pikkumatka Britanniaan

Loppuviikkoa kohden arkimieli kohentuu. Jalat nousevat kevyemmin vanhan tehdasrakennuksen portaissa, nauru irtoaa helpommin toimiston kiireisen aherruksen keskellä. Pienten hassujen juttujen huomaamisesta tulee hyvä mieli. Kun loppuviikosta vielä paistaa aurinko, on lounastunnilla pakko muuttaa alkuviikon kankeaa kaavaa lopullisesti ja päästävä ulos. Ulos, johonkin uuteen ja hauskaan paikkaan, sellaiseen, että sen kokemuksen muistaa vielä viikonkin päästä. 

Minä ja ystäväni, joka työskentelee kilometrin kävelymatkan päässä minusta, olemme löytäneet välistämme alueen, jolla sijaitsee yllättävä määrä erilaisia ravintoloita. Uuden vuoden kunniaksi otimme tavaksemme lähteä lounastunnilla ulos jokatoinen viikko ja kokea pikatreffien muodossa jotain kivaa kuulumisten vaihtamisen ohessa. Noita välissämme olevan alueen erilaisia paikkoja me lounasmatkoillamme nyt hyödynnämme, tällä viikolla vuorossa oli "Lontoon pubikorttelit" ja Gastropub Soho.



Lontoosta Tampereelle siirretty pub näyttää ulospäin juuri siltä, miltä se ovesta sisäänastuessa tuoksuu. Se tuoksuu hämyiselle, aavistuksen rasvaiselle ja hiivaiselle. Kotoiselle. Pienen baarin lattiasta puolta peittää kulunut kokolattiamatto ja ikkunoissa roikkuvat raskaat samettiverhot. Ne yhdessä, sekä seinille kiinnitetyt julisteet, kortit ja jalkapallofanitavarat luovat brittipubin tunnelman. Iltaisin baarissa katsotaan jalkapalloa, perin brittiläiseen tapaan miehet kokoontuvat yhteen ja kannustavat lempijoukkueitaan Valioliigassa. Näin päivisin lattiasta kattoon saakka ulottuva ikkunaseinä kuitenkin raikastaa tilan ja yhdessä tyyliin sopivan musiikin kanssa tekee siitä oikein mukavan lounaspaikan myös kahdelle naiselle. Vuosia sitten tapasin käydä tuossa baarissa kahvilla lähes päivittäin ennen työvuoroni alkua, koin, että hämärän baarin nurkkapöydässä sain hetkeksi hautautua unohdukseen ja vain olla kenenkään minua näkemättä. Nyt tiskille ystäväni kanssa mennessämme iloinen baarimikko hymyili minulle lämpimästi ja tervehti päätään nyökäten: "Et olekaan käynyt täällä vähään aikaan". Hämmennyin: edellisestä käynnistäni oli nopean laskutoimituksen mukaan kulunut 6 vuotta. Pubi ei ollut siinä ajassa muuttunut miksikään - ilmeisesti en minäkään.

Sitä saa, mitä tilaa - etukäteisodotukset eivät petä: Baarissa tarjoillaan brittityyliin paitsi olutta, myös äärettömän hyvää pubiruokaa. Listalta löytyvät niin burgerit, toastit ja sandwichit kuin englantilainen aamiainenkin, Fish&Chips, erilaiset uuniperunat ja täyslihamakkara perunamuusin ja punaviini-sipulikastikkeen kera. Täydellinen kattaus baarin tyyliin sopien! Ensimmäisen lounaskäynnin kunniaksi valitsimme listalta lounasburgerin kasvisversion sekä Fish&Chipsin, pienen oluen ja Laitilan kolan. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että osa ruokalistan annoksista on mahdollista saada vegaanisina.



Makuelämys. Tunnelmallinen kokemus. Todella virkistävä loppuviikon lounasmatka kauas arkisen aherruksen keskeltä. Kun välissämme olevan alueen muut ravintolat on kokeiltu, palaamme tänne takaisin. Suosittelen lämpimästi hetkellistä hyppäämistä suurkaupungin lähiöpubiin Pohjanmeren saarelle kauaksi täältä, lähtemättä kuitenkaan Tampereelta mihinkään.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti olet myös suuntaamassa Metson kulttuuritorille ensi viikolla, olisi kiva kuulla siitäkin enemmän. :)

    VastaaPoista