tiistai 20. marraskuuta 2012

Kulinaarinen seikkailuretki eurooppalaisen keittiön saloihin

Arkiviikko, mielen matalaksi vetävät raskaat iltapäivät. Pitkän syystaipaleen loppusuora ennen kuin joulukuu tuo muutaman levähdyspäivän tasaiseen aherrukseen. Aamulla on pimeää, töistä lähtiessä on pimeää, kadut ovat mustia, ilma synkkä ja sateinen. Lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan. Jotain täytyy keksiä piristykseksi silloin, kun ulkoilmasta ja kaupunkimaisemasta ei ole piristämään päiviä. Me teemme seikkailuretken, me teemme treffit. Perjantai-iltapäivä, neljä naista, hyvää ruokaa ja muutama lasillinen viiniä. Ja paljon paljon vaihtamattomia kuulumisia syksyn varrelta.


Yllättävän moni ystävistäni ei ole kuullutkaan Gastropubeista, pienistä tunnelmallisista baareista, jotka yhdistävät oivallisesti ruoka- ja juomakulttuurin valitsemansa teemamaan mukaisesti, tarjoavat pienen elämyksen arjen keskelle ovesta sisään poikkeavalle. Tampereella noita pubeja on jo seitsemän, me valitsimme niistä yhden ja päädyimme Pub Tuulensuun belgialais-ranskalais-hollantilaiseen keittiöön. Tavallisen perjantain tavallinen iltapäivä sai aivan uudenlaisen muodon, musta maa ja masentuneet mielet saivat väistyä iloisen hälinän, huumaavien tuoksujen, uusien kokemusten ja leveiden hymyjen tieltä.



Sain tutustua pubin tunnelmalliseen ympäristöön rauhassa, katselin ihmisiä ja ikkunan takana hämärtyvää iltapäivää. Tuulensuun henkilökunta on kuulemani mukaan ammattitaitoista, joten annoin ystävällisen baarimikon valita minulle juotavaa. Olin meistä neljästä ensimmäisenä paikalla ja ehdin istahtaa hetken ennen kuin muut riensivät tahoiltaan perjantaitreffeillemme. Hämeenpuiston ja Puutarhakadun kulmassa sijaiseva pieni pubi alkaa täyttyä heti neljän jälkeen. Jos isommalla porukalla on tulossa, kannattaa pöytävaraus tehdä etukäteen, mutta jos varausta ei ole, voi pystybaarin puolella nauttia oluen tai kaksi, pöytiin ohjataan sitä mukaa kun niitä vapautuu. Odottajat ovat hyvällä tuulella, hymy on herkässä jokaisella, ventovieraiden ihmisten kanssa jutustellaan iloisesti. Pubin ruokalista annoskohtaisine juomasuosituksineen on vakuuttava, vaihtoehtoja niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään löytyy olutkastikkeessa haudutetuista lammaspyöryköistä ankanmaksaterriiniin, punaviinillä höystettyyn jänispaistiin ja sinisimpukoihin siiderissä. Hinnat eivät päätä huimaa, euroopalaiset gourmet-elämykset on hinnoiteltu pubiruokatyyliin sopivasti. Menua lueskellessa ruokahalu sen kuin vain kasvaa.


Ensimmäisellä kerralla Tuulensuussa vieraillessani testasin oluen kyytipoikana Mitrailletten, jättimäisen belgialaisen nakkisämpylän, joka oli parasta koskaan syömääni sellaista. Hapankaalilla, sipulilla, remouladekastikkeella ja pekonilla höystetty, tikkuperunoiden päälle avattu vaalealeipä, jonka pääasiana oli tirisevän herkullinen mausteinen makkara, oli makuelämyksenä äärimmäisen onnistunut. Täällä kertaa olin päättänyt olla rohkeampi: Sipulihillokkeella ja sitruunalla maustetut osterit ja sammakonreidet mpimällä savoijinkaalisalaatilla odottivat minua ja ystäviäni. Odotus kannatti, makumatka oli jälleen kerran yksi parhaimpia koskaan tekemiäni seikkailuretkiä. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan totutusta ja valitsemaan rohkeasti jotain erilaista. Tarjoilijan esittelemät vaihtoehdot ruokalistan ulkopuolelta kannattaa kuunnella, ruokajuomasuositusta noudattamalla kokemuksestaan saa vielä astetta täydellisemmän kokonaisuuden senkin uhalla, että joutuisi pitkin hampain poikkeamaan omasta perinteisestä valinnastaan.


Kuinka nopeasti viisituntinen voikaan vierähtää mukavassa paikassa hyvässä seurassa! Yhtäkkiä kello oli yhdeksän ja perjantainen arki-iltapäivä kääntynyt viikonloppuillaksi ihanien naisten seurassa Tuulensuun osaavan ja huumorintajuisen henkilökunnan palveltavana. Kun täydellisen ruokaelämyksen jälkeen sain kävellä kotiinpäin oman seurueensa kanssa jääkiekkoa katsomassa olleen Herra K:n käsipuolessa, ei parempaa päätöstä marraskuisen mustalle työviikolle olisi voinut toivoa.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Hetki menneille

Pyhäinpäivän ilta alkaa hämärtää, hautausmaiden parkkipaikat täyttyvät autoista kun ihmiset lähtevät sankoin joukoin vierailemaan hautausmailla, viemään kynttilöitä jo poisnukkuneiden omaistensa haudoille ja muistelemaan heitä hetkisen vainajien muistopäivän kunniaksi. Minun sukulaisillani ei ikuisia leposijoja ole täällä päin, he lepäävät pohjoisen kylmässä maassa kaikki. Pidän silti kiinni vanhasta pyhäpäiväperinteestä ja vierailen hautausmaalla joka vuosi tähän samaan aikaan. Vien Herra K:n kanssa kynttilät hänen isovanhempiensa haudoille ja sytytän omat kynttiläni Muualle haudattujen muistomerkille. Seisahdumme hetkiseksi ja muistelemme pienillä tarinoilla niitä, joille kynttilämme sytytämme. Tänä pyhäinpäivänä jätin omat muistokynttiläni vähän perinteisistä poikkeavampiin paikkoihin.



Kalevankankaan 132-vuotiaalle hautausmaalle on vuosien aikana haudattu yli 100 000 vainajaa. Tavallisten hautojen, sankarihautojen, sisällissodan uhrien muistomerkkien ja monia koskettaneiden onnettomuuksien muistopatsaiden lisäksi Kalevankankaan muurien suojaan on viimeisen leposijansa saanut useita tunnettuja henkilöitä. Tamperelaiset tehtaanpatruunat Aaltonen, Salmelin, Enqvist, Haarla ja Klingendahl, kirjailija Lauri Viita, runoilija Eeva-Liisa Manner, arkkitehti Wivi Lönn sekä leipurimestari Linkosuo ja makkaratehtailija Tapola lepäävät monen muun muassa Kalevankankaan mustassa mullassa. Tampereen Kalevankankaalle on haudattu myös sokeutunut seniorilaulaja Vera Telenius, jonka kiven ääreen pysähdyimme hetkiseksi. Kun suljin silmäni, sain mieleeni lämpimän muiston lapsuuden lauantai-illasta kotona 1980-luvulla ja Vera Teleniuksesta laulamassa televisiossa tunnetuinta kappalettaan miljoonasta ruususta, isäni viheltämässä tuota melodiaa esityksen loputtua vielä seuraavana päivänäkin. Kirjoittaessani tätä tekstiä kuuntelen rouva Teleniuksen aikanaan levyttämiä kappaleita - tamperelainen ompelijatar ehti vasta vanhoilla päivillään alkaneen laulajan uransa aikana koskettaa monia suomalaisia upeilla tulkinnoillaan rakkaudesta.



Tampereen hautausmailla järjestetään opastettuja kiertokäyntejä kesäisin, mutta jos haluaa, omatoimimatkan menneeseen voi tehdä milloin vain. Kalevankankaan hautausmaan pääportin vieressä vasemmalla on pieni tummanvihreä postilaatikko, josta saa kartan merkkihenkilöiden hautojen löytämiseen, etukäteistyötä pienen kävelyretken tekemiseen ei siis välttämättä tarvitse tehdä ellei erityisesti halua. Kartan avulla löytää helposti niin kirjailija Väinö Linnan, näyttelijä Veikko Sinisalon, laulaja-lauluntekijä Juice Leskisen kuin taidemesenaatti Sara Hildeninkin haudat, samoin monet monet muut kaupungin menneisyydessä vaikuttaneet kauppiaat, taiteilijat ja politiikot. Rauhallisella kävelykierroksella näkee karttaan merkittyjen kohteiden lisäksi kaikki ne listaamattomat muistomerkit, jotka komeudessaan, karuudessaan tai unohduksessaan ovat todella vaikuttavia. Ne käytöstä jo poistetutkin, jotka on koottu pääportin ulkopuolelle omalle alueeelleen.

Aina ei tarvitse tuttua hautaa voidakseen vierailla hautausmaalla. Joskus riittää vain ajatus menneille ajoille, halu hiljentyä hetkiseksi. Hyvää Pyhäinpäivän iltaa kaikille meille, pieni hiljainen hetki kaikille niille, jotka täällä eivät enää ole, mutta joista on jäänyt jälki tässä päivässä muisteltavaksi jonkun meistä sydämeen. Kynttilämerta illan pimeydessä katsellessa tuntuu lohdulliselta, että niin moni muistaa edesmenneitä rakkaitaan.