Aivan Tampereen sydämessä on yksi paikka, jossa kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihan keskellä kaupunkia, mutta silti omassa rauhassaan, lähes täydellisessä hiljaisuudessa se seisoo. Siellä sisälläkään ei saa puhua kovaäänisesti, siitä on erilliset laputkin muistuttamassa. Tuo paikka on Tampereen kaupungin kirjaston lehtilukusali. Hysss.
Olen katsellut tuota tiilirakennusta usein kosken toiselta puolelta tietämättä mikä se oikeastaan edes on. Muutama vuosi sitten koskenrannassa istuessamme maalailin siskolleni vanhan rakennuksen olevan krematorio, Finlaysonin ahkerina raataneiden tehdastyöntekijöiden viimeinen leposija, jossa saatettiin kansalaissodan aikana hävittää jotain muutakin. Tai vaarallisten valmisteiden polttolaitos, kaameiden salaisuuksien hävityspaikka, jonka piipusta on sata vuotta sitten tuprunnut öisin kirkkaanvihreää tai kalmankellertävää savua. Rakennus on kuulunut Frenckellin tehtaaseen, edelleen siinä kohoaa komea kahdeksankulmainen piippu (yksi kymmenestä jäljellä olevasta), joka haastaa mielikuvituksen taisteluun todellisuuden kanssa. Tehtaan kattilahuoneena siellä on jopa saattanut oikeasti tapahtua jännittäviä juttuja, pelottavia ja varmasti myös salaisiakin. Siksi sen rauhallisuus hämmentää. Rakennus mataline ruutuikkunoineen ja seiniä kiertävine köynnöskasveineen on kuin se nukkuisi ruususenlailla satavuotista unohduksen unta. Mitä kaikkea se on nähnyt ja miltä osin se näkemänsä haluaisi unohtaa, sitä me emme kai koskaan saa tietää.
Mutta sen me tiedämme, että tänä päivänä tuo rakennus palvelee kaikkia kaupunkilaisia kirjaston lehtilukusalina. Avara ja valoisaksi remontoitu tila on kalustettu muutamalla pöydällä ja useammalla tuolilla, matalalla olevat ikkunat on koristettu kotoisasti ruukkukukin. Sanoma- ja aikakauslehdet on järjestetty aihepiireittäin aakkosjärjestykseen mataliin hyllyihin niin, ettei mikään osa lukusalia jää ulkona paistavasta auringosta varjoon. Astuessani sisään en nähnyt salissa yhtään ihmistä, en edes henkilökuntaa, siksi minua hymyilyttikin infotiskin kyltti, jossa kehoitettiin puhumaan hiljaa. Kenelle? Etukäteen en ollut osannut valita äänettömiä kenkiä ja vaikka muita ihmisiä ei salissa ollutkaan, korkojeni kopina hävetti hieman. Puhelimeen puhumisen kieltävä kyltti tuijotti minua ovenpielestä, mutta onneksi kopisevien kenkien käyttämisen kieltävää kylttiä en nähnyt missään.
Mennessäsi lehtilukusaliin et tarvitse ystävää mukaan, kerrankin oikein kiellon uhalla ei tarvitse puhua kenenkään kanssa. Lehtilukusalissa saat hetken aikaa itsellesi, pienen pysähdyksen vain sinulle. Otin oman pienen hetkeni syntymäpäiväni aattona, nautin lehtilukusalin hiljaisuudesta ennen kuin menin kotiin ja leipaisin parit amerikkalaiset juustokakut, sekoitin vadelmamelbat ja kestitsin oikeana juhlapäivänä paitsi oman pesueen, myös ystävät ja työkaverit:
AMERIKKALAINEN JUUSTOKAKKU 10 palaa:
Murupohja:
100 g voita tai margariiniä
1 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
5 kananmunaa
2 dl kermaa
2 pkt (400g) Philadelphia-tuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
½ sitruunan mehu
Melba:
½ l vadelmia
3 rkl tomusokeria
1 tl sitruunamehua
- Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja sokeri, ja vatkaa ne huolellisesti yhteen vatkaimella. Älä harmistu, vaikka voi könttiintyisikin vispilöihin, kyllä se siitä irtoaa kun luovuttamatta jatkat vatkaamista. Kun sokeri ja voi on kuohkea yhdistelmä, lisää joukkoon muna ja ennalta yhteensekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Kun taikina on tasaisen muruista kauttaaltaan, on se valmis.
- Kastele ja rytistä leivinpaperi ja asettele se halkaisijaltaan 24 cm olevaan irtopohjavuokaan. Painele murutaikina leivinpaperille vuoan pohjalle ja reunoja pitkin 3-4 cm:n verran ylöspäin. Lämmitä uuni 175'C:een ja laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
- Mittaa kaikki täyteainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi löysähköksi massaksi. Kaada massa pohjan päälle vuokaan ja nosta koko komeus varovasti uuniin alatasolle. Paista juustokakkua 1 tunti.
- Kakun ollessa uunissa tee melba: Muusaa vadelmat siivilän läpi pieneen kulhoon niin että siemenet vadelmista jäävät siivilään. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja tomusokeri ja sekoita tasaiseksi. Tarkista maku.
Mmmm. Mmmmm. Nam. Täyteläinen, pehmeä, kuohkea. Makea, maukas. Mmmm. Täydellinen juustokakku on yhdistelmä useampaa reseptiä, se sekoitus, joka mielestäni takaa parhaimman lopputuloksen, joten nauttikaa siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti