perjantai 6. tammikuuta 2012

Leppoisia lomapäiviä


Uusi vuosi tuo mukanaan uusia unelmia. Uusia unelmia tai sitten uutta puhtia ja uusia haluja toteuttaa niitä vanhoja, jo pitkään mielessä muhineita haaveita. Olen aina rakastanut haaveilua, onnistunut usein pyhittämään unelmoimiselle ja ihanien asioiden ajattelemiselle tunteja päivistäni, varsinkin vapaapäivistäni. Mikään ei ole rentouttavampaa ja mahtavampaa kuin istua ison kahvikupin kanssa nojatuoliin ja selailla lehtiä. Istua ja olla vaan, selailla matkalehtiä, sisustuslehtiä, mitä tahansa lehtiä, lehtiä, joista voi saada ajatuksia. Jos muuta ei ole saatavilla, ihan Pirkka tai Yhteishyvä -lehtikin käy, koskaan ei voi tietää mitä hauskaa missäkin lehdessä on esitelty tai mitä ihanaa esinettä vaikka vaan taustakuvana käytetty. Siksi pitkätkään junamatkat eivät ole minusta tuntuneet liian pitkiltä – junassa saa olla vaan ja haaveilla, selailla lehtiä ja löytää pieniä aarteita niiden sivuilta.


Monissa tamperelaiskahviloissa on hyvä lehtivalikoima, Cafe Europassa ja Kahvila Runossa jopa aivan lyömätön, mutta yksi vika niissäkin kuitenkin on: koska kahviloiden lehtiä lukee moni muukin kuin vain minä ja nuo lehdet omistaa joku muu kuin minä itse, niistä ei voi repiä kuvia haaveilukokoelmaansa varten, ei leikellä paloja sieltä täältä ja taittaa talteen. Siksi ostan lehteni kirjakaupoista tai aseman lehtimyymälästä, asemalla tai Akateemisessa on paras lehtivalikoima minun makuuni. Kirppareiltakin saa lehtiä, unelmat kun eivät vanhene - haaveilu ei koskaan mene pois muodista vaikka lehtien päiväykset olisivatkin jo menneet useampi vuosi sitten. Herra K tuo minulle lehden silloin, kun olen hänen mielestään pienen oman hetken tarpeessa, ja se on hykerryttävää. Herra K:n tuomat lehdet tuntuvat kaikkein parhailta selailtuna yläkerran sohvalla rauhassa maaten Adelen tai Lissien tai Natalien säestämänä.


Löysin Stockmannilta kerran kirjan. Rasian, joka näyttää kirjalta. Rakastan tuota rasiaa, jonka selkämyksessä lukee sattuvasti  ”Treasure Island” – Aarresaari. Pieni kirjannäköinen rasia sisältää aarteeni, kaikki nuo lehtileikkeet, revityt pienet kuvat, jotka olen vuosien varrella hyvänmielen tuojikseni eri lehdistä koonnut. Kokoelmaa on hauska selailla silloin tällöin, katsella talteen ottamiaan ajatuksia ihanuuksista ja mikä parasta, huomata, että niistä moni on jo toteutunut. Valkoinen kaakelitakka ja sinne erikokoisia valkoisia kynttilöitä palamaan hämärinä iltoina – checked. Eriparisia puutuoleja valkoisiksi ja mustiksi maalattuina – checked. Erikokoisia eriparisia kirjahyllyjä täynnä ihania kirjoja – checked. Suuri Anopinhammas mustassa tyylikkäässä ruukussaan – checked. Eriväristen ja eritavoin koristeltujen tyynyjen pinoja – checked. Valkoisia ruusuin koristeltuja kahvikuppeja, suurikuvioinen upea tapetti, valkoiset valokuvakehykset, mustat pitsikoristellut lapaset, vanhanaikainen lävikkö, tietynmallinen parmesan-raastin ja yksinkertaisen kaunis spaghettikauha. Essence –viinilasien kokoelma, hyvät arvostelut saanut viini, mahdollisesti minulle sopiva hajuvesi, maalaisromanttinen lipasto makuuhuoneeseen takan viereiselle seinälle. Valurautainen parilapannu, jonka joulupukki vihdoin toi. Rasia on aika täysi jo vuosien haaveilun tuloksena.

Aina unelmien ja pienten haaveiden ei tarvitse olla kalliita. Pienistä putiikeista tekee joskus löytöjä, mutta yleensä merkkituotteet maksavat niin paljon, että kaikkeen ei ole koskaan varaa vaikka kuinka kuukausipalkastaan säästäisi. Onneksi on Ikea. Tampereella on Ikea! Tamperelaiset ovat vapaita valitsemaan, pääkaupunkiseutulaisten sisartensa ja veljiensä tavoin tamperelaiset pääsevät ostosretkelle vaikka joka päivä jos niin tahtovat ja voivat tehdä edullisia löytöjä, täyttää pieniä koloja kotiensa sisustuksessa Ikean tarjoamin mitä moninaisimmin ratkaisuin. Tein lomaviikkoni kunniaksi pienen ostosretken, vietin oman illan shoppaillen Ikeassa kerrankin kiirettä, kerrankin ilman aikataulutusta, ilman velvollisuutta olla missään mihinkään tiettyyn aikaan. Kiertelin rauhassa Ikean näyttelytilat tutkien ja ideoita etsiskellen tilasta tilaan kulkien ja taas takaisin palaten. Nautin suurin siemauksin siitä tunteesta, että olin itse sisustuslehtien sivuilla, kävelin kuvien läpi sivulta toiselle ja katselin ja koskettelin esillepantuja tavaroita etsien niistä mieleisiäni ja rakennellen niistä omannäköisiäni yhdistelmiä aivan kuten lehtiä selaillessani teen. Jotkut käyttävät Ikeoista tai Ideaparkin tapaisista ostosparatiiseista nimitystä ”aikuisten huvipuisto” ja se tietyllä tavalla onkin niille aika sopiva nimitys. Hupiahan se on ostosten tekeminen usein miten, suurta hauskuutta liikkeestä toiseen ryntäily ja ystävien kanssa kilpaa kirkuminen, kun jotain sopivaa sattuu löytymään. Huvipuistovertaus on omaan nautiskeluuni liian vauhdikas, mutta tuo sisustuslehtien sivuilla konkreettisesti kuljaileminen tuntuu omanlaiselta ajatukselta. Usein nautin kierroksestani parhaiten omassa rauhassani aivan itsekseni ilman, että minun tarvitsee jakaa huomiotani kenellekään muulle kuin itselleni ja omille mieltymyksilleni. 


Kaikkea ei minunkaan tarvitse saada, useimmiten selailu tosiaan riittää. Katselu on kivaa ja niiden muutamien mieleisten juttujen talteen nappaaminen tekee hyvän mielen pitkäksi aikaa. Kun työnsin ostoskärryjä Ikeasta autolle parkkialueen toiseen päähän vetisessä räntäsateessa nilkkoja myöten loskassa kahlaten, kengät läpimärkinä ja varpaat umpijäässä tavaroiden levitessä pitkin parkkista, ajatus kotisohvasta ja lehden selailusta suuren kahvikupin kanssa tuntui metri metriltä paremmalta kuin konkreettinen ostosreissu. ”Nettikaupat, rakkaani, nettikaupat”, Herra K nauroi minulle osanottavasti, kun kotiin päästyäni vedin äitin kutomat töppöset jalkaan ja torkkuviltin niskaani pasteijoita iltapalaksi tehdessäni.

JAUHELIHA-RIISIPASTEIJAT:
20 kpl:

1 kg voitaikinalevyjä
400g jauhelihaa
3 dl riisiä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
chilijauhetta
paprikajauhetta
soijakastiketta
1 muna voiteluun

- Ota voitaikinalevyt sulamaan työtasolle. Keitä riisi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli, ja paista ne jauhelihan kanssa pannulla. Mausta paistos reilulla soijalla, mustapippurilla ja paprika- sekä chilijauheella, riisi kun muuten on mautonta ja voitaikina lieventää mausteisuutta huomattavasti myös.

- Sekoita vesihanan alla kylmäksi jäähdytetty ja sitten kuivaksi valutettu riisi jauhelihapaistoksen kanssa pasteijatäytteeksi . Puolita sulaneet voitaikinalevyt ja taita ne kolmioiksi. Sulje toinen kolmion sivuista huolellisesti puristelemalla, lusikoi täytettä sisään ja sulje pasteijan toinenkin sivu yhtä huolellisesti. Voitele täytetyt pasteijat munalla ja pistele haarukalla reikiä pintaan läpi asti. Paista pasteijat 225’C noin 15 minuuttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti