keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kun kortteli oli viinamitta eikä yksi saari maksanut sen enempää

Taivaalta tulee lunta, sitä tulee ja tulee ja tulee ja se on ihanaa! Suomalainen talvi on ehdottomasti valkoinen - se oli valkoinen kotona pohjoisessa, miksi se ei siis olisi sitä myös kotona Tampereella. Neljä toisistaan poikkeavaa ja erilaista vuodenaikaa on kova juttu, se vaan on ihanaa. Yhden ollessa päällä, kaipaa aina toista, talven tuiskuissa vimmaisen viiman vinkuessa nurkissa lähipiirini ihmiset ovat intoutuneet haaveilemaan auringonlämmöstä, suunnittelemaan kevään ja ensi kesän lomiaan ja miettimään mihin kukanenkin mieluiten haluaisi matkustaa. Tänä aamuna bussissa minäkin huomasin ajattelevani kesää, sitä, miten tulevana kesänä minun on mentävä Viikinsaareen taas. On otettava päivä, pakattava herkullinen piknik-kori ja vietävä pieni porukkani kummityttöineen ja niiden äiteineen ja isineen rennon kesäisen päivän viettoon tuolle pienelle ulkoilusaarelle, joka on aivan oma maailmansa kiireisen kaupungin kyljessä. Viime kesänä en muistanut sinne mennä.


Viikinsaari vain 20 minuutin laivamatkan päässä Tampereen ydinkeskustasta on jotain extraspesiaalia, jotain sellaista, joka täytyy ehdottomasti jokaisen itse kokea. Saaren vehreä ulkoilualue on kaupunkilaisten vapaasti käytettävissä, samoin sen useat uimarannat, leikkipaikat, pelikentät ja grillikatokset. Viikinsaareen voi tehdä omatoimisen piknik-retken, poiketa merkityltä polulta ja asettua viltteineen rauhalliseen lahdenpoukamaan. Viikinsaaressa voi myös nauttia tyylikkään kesälounaan tai päivällisen sisällä upeassa vuonna 1900 rakennetussa pitsiravintolassa tai romanttisen illallisen ulkona kesäravintolan isolla terassilla. Välimuotokin kesäpäivän viettämisen mahdollisuuksiin on, ravintolan vierestä etsijä löytää pienen grillin hampurilais-ranskalaistarjottavineen, jäätelöineen ja pillimehuineen. Viikinsaaren satamalaituriin pääsee omalla veneellä tai sitten Laukontorin rannasta reittilaivalla, meno-paluu Tammerkoski -nimisellä paatilla kustantaa kymmenisen euroa aikuiselta ja viitisen euroa lapselta. http://www.hopealinja.fi/


Tänä päivänä saari Tampereen kaupungin kulttuuriosaston ylläpitämänä tarjoaa kaikille kaupunkilaisille monipuolista ohjelmaa yhteislauluilloista lavatansseihin, ulkojumppatunteihin ja ohjattuihin askartelupäiviin sekä omatoimiliikkujille mahdollisuuden jalkapallo-, sulkapallo- tai lentopallopeleihin, minigolfiin, tikanheittoon tai muihin pihapeleihin. Tai sitten ihan vaan ulkona olemiseen joko luontopolun kiertämisen merkeissä tai muuten luonnonrauhasta nauttien. Viikinsaari on kaunis, vehreä ja monipuolinen puisto, se on tarjonnut virkistyskeitaan tamperelaisille jo 1850-luvulta lähtien höyrylaivaliikenteen yleistyttyä Pyhäjärvellä. Noihin aikoihin saareen perustettiin ensimmäinen kesäravintola herrasväen huvittelupaikaksi ja siellä vietettiinkin iloista elämää vuosien ajan. Ravintoloitsijana toimineen leipuri- ja kondiittorimestari Tallqvistin kuoltua 1880-luvun lopussa saari jäi kuitenkin oman onnensa nojaan, ensin sen valtasivat lähitalojen vuohet ja varsat, ja sen jälkeen joutoväki, joka maleksi saarella viinaa juoden ja toistensa kanssa tapellen. Kun Tampereen kaupunki osti saaren Tallqvistin perikunnalta 15 000 markan hinnasta - summa otettiin kaupungin anniskeluvoittovaroista - oli paikka hoitamatta ja rempallaan. Vanha kesäravintola oli tuhoutunut tulipalossa muutamaa vuotta aikaisemmin, joten kaupunki rakennutti raunioiden tilalle uuden, sen saman, joka saarella seisoo vieläkin. Saarelle on sittemmin rakennutettu myös ulkoilmalava ja tanssipaviljonki, ja vuonna 1899 "Wiikinsaaren poliisiwahtikonttuurin" yhteyteen tehty vankka putkarakennus on muutettu ekumeeniseksi hiljentymishuoneeksi, joka varmasti on yksi Tampereen seudun suosituimpia vihkikappeleita. Vuosisadan alussa kaupunkilaisia ilahduttanut kesäteatteri ja keilarata on jo purettu pois, lopetettu on Työväenyhdistyksen aikaiset soutu- ja purjehduskilpailut myös. Vuonna 1919 ensimmäisen kerran kisattu Viikinsaaren ympäriuinti on kuitenkin edelleen Suomen vanhin uintimaraton. 


Viikinsaaren värikäs historia alkaa jo ajalta 7000 eaa, jolloin saari syntyi Pyhäjärveen maan­kohoamisen seurauksena. Kivikauden asutuksen jäljiltä on saarella tehty hajalöytöjä, mm. Viikinsaaren kaksoiskirves ja kaksoistaltta. Niitä en kuitenkaan ole koskaan missään päässyt omin silmin näkemään, pitäisi ehkä etsiä josko maakuntamuseossa tiedettäisiinkin niistä jotain. Hirmuisesti tarinoita saareen liittyen on kuitenkin kaikkien luettavissa ja niihin ehdottomasti kannattaa tutustua. Kotiseutuhistoria viehättää ja koskettaa pienin yksityiskohdin läheisemmin kuin maailmoja syleilevät yleismyllerrykset vuosituhansien saatossa. Varhaisin kirjallinen maininta Viikinsaaresta löytyy Pirkkalan syyskäräjien pöytäkirjoista vuodelta 1596, tuolloin käräjöitiin heinän varastamisesta saarelta kahden pirkkalalaisisännän kesken. Saaren nimi oli silloin vielä Kaidesaari (tai Iso Kaidesaari, koska länsipuolella sijaitsevaa Lehtisaartakin on kutsuttu Kaidesaareksi), aiemmin se lienee ollut myös kuulopuheissa Jomasariksi (Jumalsaari) kutsuttu. Viikinsaaren nimen se sai siirryttyään Nokian Viikin kartanon omistukseen 1800-luvun alussa. Saari kuului Pirkkalan Nuolialan talon maihin, mutta viinaan menevä leskirouva myi sen pienestä viinakannusta (1 kortteli = 0,327 litraa) Viikin kartanolle, ja saarta alettiin kutsua nykyisellä nimellään. "Sinne meni Kaidesaari niin että kalahti", leskirouvan kerrotaan kironneen viimeisen viinapisaran tuosta kannusta kurkusta alas kaataessaan. Rakkaalla lapsella on monta niemä: Kansalaissodan aikana saarelle säilöönkuljetetut punaiset kutsuivat saarta Pirunsaareksi, valkoiset, joiden joukko-osasto siellä sijaitsi, Sahaliniksi. Vuonna 1960 saarta kaavailtiin myös silloisen kaupunginjohtajan puolalaiselta ystäväkaupungilta lahjaksi saamien kahden leijonanpennun (Tam ja Pere) sijoituspaikaksi. Asiantuntijoiden kehoituksesta eläintarha perustettiin kuitenkin mantereelle, nykyisen Tampere-talon paikalle. http://www.tampereenhistoria.fi/Viiki.html

 

Oh, uppoan tarinoihin niin helposti! Jään haaveilemaan, tunnustelemaan tunnelmia menneistä ja tulevista ajoista ja elelemään niitä mielessäni uudelleen. Nautitaan nyt talvesta kuitenkin ensin ja odotetaan rauhassa, että Pyhäjärvestä sulaa jäät ja reittiliikenne saareen taas toukokuussa alkaa. Vaikka omaa saarta ei itselleen ostaa noin vain voikaan, pääsee Viikinsaarelle laivailemaan pienen viinakannun hinnalla. Sitä suunnitellessa on talven pitkät illat ihanaa aikaa puuhastella kotona, nauttia vaikkapa kauniin kesäravintolankin arvolle sopivaa ruokaa ihan vaan piristääkseen tavallisia lumisateisia päiviään hieman. Ja saadakseen hyvän tekosyyn nauttia lasin punaviiniä ruoan kanssa:

 
LEHTIIHVI, MAUSTEVOI JA PASTA PARMESAN 
2 annosta:

Maustevoi:
kourallinen persiljaa
2 valkosipulinkynttä
100g voita

- Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Silppua valkosipulit ja persilja ja sekoita ne notkeaan voihin. Lusikoi seos Elmukelmu -palalle ja kääri kelmu rullaksi. Kierrä pötkön päitä erisuuntiin kuin karamellipaperia niin että pötkö kiristyy tasaiseksi patukaksi. Laita pötkö pakastimeen puoleksi tuntia, leikkaa siitä sitten kiekot juuri paistettujen pihvien päälle. Maustevoi säilyy pakastimessa tiiviisti suljettuna pitemmänkin ajan seuraavaa käyttökertaa odotellen.

Pasta parmesan:
250g (1 pkt) tuorepastaa
oliiviöljyä
1 tuore punainen chili
1 iso kynsi valkosipulia
pieni nippu persiljaa
2 dl ruokakermaa
1 dl parmesan -lastuja
½ sitruuna

- Pilko chili (poista siemenet), hienonna valkosipuli ja silppua persilja. Keitä tuorepasta ohjeen mukaan kiehuvassa vedessä noin 2 minuuttia. Kuumenna oliiviöljy pannulla, lisää sitten öljyyn valkosipuli ja chili, ja kippaa huuhdeltu ja valutettu pasta maustuneeseen öljytilkkaan. Pienennä lämpöä ettei pasta tartu pannuun kiinni. Hetken sekoittamisen jälkeen lisää kerma, parmesan ja persilja, hauduta muutama minuutti vielä ja nostele pasta sitten annoslautasille. Purista sitruunanpuolikkaasta mehua kruunaamaan komeus.

Lehtipihvit:
2 ohueksi leikattua ja hakattua porsaan pihviä
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta

- Mausta pihvit molemmin puolin ja paista pannulla öljyssä tai voissa kauniin ruskeiksi. 

Näyttävä ja todella hyvän makuinen ruoka ei aina ole vaikeaa tai vaadi paljoa aikaa. Tämä ruoka on nopea, pienellä alkusalaatilla ja viinilasillisella extrattuna aikas juhlavakin vielä. Kesää ja grillikautta odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti