Talven pakkaspäivät ovat ihmeellisiä, valkoinen lumihanki ja kirkas auringonpaiste tekevät mielen aivan erityisellä tavalla iloiseksi, toiveikkaaksi ja kevyeksi. Kaamos on voitettu, aurinko nousee jälleen. Pakkaspäivinä kannattaa pistää nokkansa ulos ovesta silläkin uhalla, että sitä hieman nipistää. Kun aurinko leikkii keskustan vanhojen kivi- ja tiilitalojen seinissä ja Tammerkoski höyryää valkoisena sumuna yhdistäen kaupungin kaksi erilaista puolta, tietää todella olevansa Tampereella ja tietää jotain olevan tapahtumassa. Tuntee, että mahdollisuus kaikkeen uuteen on olemassa ja saa varmuuden: Kun luonto ja ihmisten rakennelmat kestävät tämän hiljaisuuden ja kylmyyden, ei mikään mahti maailmassa voi nujertaa minuakaan.
Viikon lopulla taas yhden kauniin pakkaspäivän kunniaksi etsin ystäväni kanssa uutta kahvilaa perjantai-iltapäivän kuulumistenvaihtotreffeillemme. Meillä molemmilla oli tunne, että tarvitsemme jotain uutta, jotain eriä kuin tavallisesti jotta saamme näkökulmaa tähän kaikkeen, jotta saamme konkreettista tuntumaa omaan elämäämme astumalla hetkeksi ulos tavallisista ympyröistämme valmiina näkemään itsemme toistemme silmin. Kun etsii uutta, mutta samalla sellaista joka kuitenkin on oman näköistä ja tuttua, se ei ole vaivatonta. Heittelimme pitkään toinen toisillemme kahviloiden nimiä ja saimme aikaiseksi aikamoisen listan tamperelaisia kahviloita, joista kuitenkin joku oli aina liian kaukana ja joku liian lähellä, yksi taas liian tuttu, toinen liian erilainen ja kolmas muuten vaan tunteitaherättämätön. Kuin vahingossa löytyi se, joka oli meille molemmille oli täydellinen: usein ohikävelty, usein kohtikatsottu, monta kertaa mietitty mutta ei kertaakaan vielä poikettu. Kahvila Taikapapu Tuomiokirkonkadun kävelyosuudella Akateemisen kirjakaupan vieressä. http://www.taikapapu.net/
Tuo pieni kadunpätkä Stockmannin tavaratalojättiläisen kyljessä on jotenkin hauska pala kotikaupunkiani. Sen varrella sijaitsee kaupungin parhaan kirjakaupan lisäksi pieni ihastuttava sisustusliike ja raikkaalla tavalla erilainen kukkakauppa. Niin ja sitten tuo entisen Wayne's Coffeen tilalle perustettu todella lämpimän ja mukavan tuntuinen pikkuruinen kahvila lampaantaljoilla pehmustettuine talviterassituoleineen ja loistavine kahvivalikoimineen. Kadunpuolikkaan voisi koko viehättävyydessään siirtää ranskalaiskortteliin Taikapapuineen päivineen, niin hurmaava pieni olohuonemainen 7-pöytäinen kahvila-kahvimyymälä oli. Aivan kuin olisin tullut ystävän luokse kylään, samalla tavalla välitön oli tunnelma pienessä huoneessa vaikka emme uutta etsiessämme todellakaan olleet paikan vakikalustoa. Grammamääräisinä mukaan myytävien kahvipapujen ja teesekoitusten lisäksi kahvilan valikoimiin kuuluvat täytetyt leivät, pienet leivonnaiset sekä salaatit. Harmi, ettei heti töiden jälkeen ollut nälkä niitä testata vaikka muiden asiakkaiden näin tuotteita ostavankin.
Mukavan ja avartavan ystävän kanssa vietetyn parituntisen jälkeen kirjakaupan kautta kotiin kipaistuani teki mieleni salaattia ja sen kaveriksi tuoksuvaa leipää, samalla tavalla herkullisen tuoksuvaa kuin mitä kahviloissa salaatin kanssa saa. Viikonloppuvapaa on ihana aloittaa keittiöstä, niinpä etsin Jamien kirjoista sopivan kokeiltavan viinilasillisen ääressä hyvässä seurassa nautittavaksi ja maanittelin Herra K:n sen jälkeen sohvalle saman viltin alle lukemaan:
KANASALAATTI 2 isoa annosta:
1 runsas ruukku jääsalaattia
300 g kananfileetä
1 iso kynsi valkosipulia
luraus soijaa
4 tomaattia
½ kurkkua
1 pkt Apetit -juustokuutioita öljyssä (makuna aurinkokuivattu tomaatti)
1 dl paahdettua sipulirouhetta
rouhaus mustapippuria
- Pese ja pilko kanafileet, kuumenna paistinpannu ja paista kananpalat hienonnetun valkosipulin kanssa soijalla maustettuna.
- Revi salaatti kulhoon, pilko joukkoon tomaatit ja kurkku, ja kippaa kyytiin juustokuutiot öljyineen päivineen. Mittaa sekaan myös paahdettu sipulirouhe ja kun kanat ovat jäähtyneet, sekoita mukaan myös ne. Mausta muutamalla rouhauksella mustapippuria, tarkista maku ja tarjoile. Nauti sellaisenaan tai patongin kanssa.
Olen aina tykännyt salaateista ja uusien variaatioiden löytäminen ilahduttaa joka kerta. Peruspohja on aika monessa salaatissa ihan se sama tuttu ja turvallinen (salaatti-kurkku-tomaatti), vain höysteet vaihtuvat ja tämä vaihdos todella toimii. Paahdettu sipuli antaa salaatille kivan maun ja tuoreeltaan rapsuu suussa aivan erinomaisesti. Tätä salaattia voi muuten tehdä vaikka sankollisen kerralla multibloimalla reseptin ja tarjota sitten vieraille kesäjuhlissa. Varoitus siis kaikille tutuille - tulevissa juhlissa tätä voitte joutua maistamaan.
VALKOSIPULI-PERSILJACIABATTA by Jamie Oliver 1 esipaistettu ciabatta (miksei tavallinen valmiiksi saakka tehty ranskiskin kävisi)
2 isoa valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
- Leikkaa leivän pintaan syvät, melkein pohjaan saakka yltävät viillot parin sentin välein. Pilko valkosipuli ja silppua persilja.
- Ota leivinpaperiarkki, kastele ja rypistä se vesihanan alla pehmeäksi mytyksi. Puristele liika vesi pois ja levitä paperi uunipellille. Kaada arkille runsaasti oliiviöljyä, persiljasilppu ja valkosipuli ja nosta ciabatta kaiken keskelle. Levittele käsin yrttistä öljyä ciabattan päällekin ja työnnä sitä leikkaamiisi viiltoihin. Kääräise sitten paperi leivän ympärille ja laita paketti uuniin 200'C, 15 min aivan kuin esipaistetun ciabattan paketissa neuvotaan tavallisestikin tekemään.
- Nosta herkullisen tuoksuinen paketti suoraan uunista tarjolle, kääreenä ollut leivinpaperi suojaa korin tai tarjoilualusen.
Loistava lisuke tavallisen patongin tai maalaisleivän tilalta salaatin kylkeen. Miksi ei samalla vaivalla tosiaan tekisi arjesta hieman maistuvampaa, aikaahan tämä ei vie yhtään tavallista esipaistettua ciabattaa enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti