Kirjailijoiden ja kirjallisuuden koti

Lunta, lunta, lunta. Langoille kaartuvia ja kaatuilevia puita, pakkasessa jäätyviä linjoja. Sähkökatkoja. Muutettuani omakotitaloon Tampereen naapurikuntaan rakkaideni kanssa, olen saanut tutustua minulle entuudestaan tuntemattomaan ilmiöön. Vesiputkien jäätymisen pakkastalvina minä vanhantalon pitkäaikaisena asukkaana tiedän, mutta sähkökatkoja en pienessä pesässäni Tampereen keskustassa kokenut koskaan. Aiemmin ihmettelinkin, ketä ovat ne kymmenettuhannet pirkanmaalaiset, jotka ilman sähköjä kodeissaan värjöttelevät päiväkausia pahimmillaan. Nyt tiedän, olen yksi heistä, vaikkakaan taajaman keskustassa asuvana en kovin pitkäaikainen katkosasuja kerrallaan kuitenkaan. Parituntia tunnelmointia illassa on toistaiseksi riittänyt.

Yllättävässä sähköttömyydessä on omat hyvät puolensakin, aivan niin kuin kaikissa sattumuksissa usein on. Yllättävä sähköttömyys panee keksimään perusarjesta poikkeavaa tekemistä yhdessä ja erikseenkin tietenkin. Meillä on hyllyssä jättimäinen laatikollinen kynttilöitä, pitkiä, pätkiä, pyöreitä ja tuikkuja, varmaan vuoden varastoksi ainakin, kiitos tunnelmointi-intoni aina ostoksilla käydessäni. Ja meillä on kolme takkaa taloa ja ruokaa lämmittämään, puulla lämpiävä pihasauna myös ja muuripata veden lämmittämiseen, joten hätäkös tässä iltoja luonnontulen loimussa viettäessä. Oma kirjastokin löytyy, 14 hyllymetrin verran kirjoja yläkerrassa. Tekemistä siis riittää kirjailtoja vanhan talon sohvalle viltin alle käpertyen viettäessä, tv:tä kun ei ilman pistorasian virtaa voi katsella eikä läppäreiden akut kestä tuntien surffailua välilatauksetta. Lautapelit eivät meidän perheessä koskaan ole menneet muodista, ne saavat aivan uudenlaisen hauskan tunnun kynttilänvalossa porukalla pelattaessa. Ja viimeksi tänään kuuntelin, miten isä soitteli pojalleen hetkisen akustista kitaraa suihkusta tulon jälkeen pojan katsellessa isäänsä haltioissaan siniraidallisen kylpytakin hupun suojista. Minäkin katselen ihaillen, Herra K:ssa on sitä jotain todella arvokasta.

Tampere on kunnostautunut musiikki- ja teatterikaupunkina ja saanut paljon kiitosta siitä, mutta Tampere on myös suomalaisen kirjallisuuden koti. Väinö Linna, Lauri Viita, F. E. Sillanpää, Eeva-Liisa Manner ja Kalle Päätalo ovat kaikki viettäneet ainakin osan elämästään täällä. Samoin puuvillatehtaan työntekijän tytär Minna Canth sekä nykykirjailijat Katariina Romppainen, Niina Hakalahti, Johanna Sinisalo, Seppo Jokinen ja Wexi Korhonen. Mikähän tässä sisämaakaupungissa on tehnyt sen, että täällä on kirjoittajien hyvä ollut olla, syntyä ja kasvaa tai asettua asumaan aikuisella iällä? Työ niin tehtailla kuin niiden rakennustyömailla tietenkin, ja sitten yliopisto sekä muuten vilkas kulttuurielämänä näyttelijöineen, kuvataiteilijoineen ja muusikoineen. Tampere on ollut ja on edelleen luova ja inspiroiva ympäristö.

Perjantai on loistava päivä metsästää töiden jälkeen lisää luettavaa, ties vaikka tunnelmallisia kynttiläiltoja olisi viikonloppuna taas luvassa, sen verran säätiedotus lunta lisää lupaa. Tarvitsisin Katariina Romppaisen Pitkät päiväunet ja lisää wexikorhosia kokoelmaani, mutta noita kirjoja ei saa kirjakaupoista, niin kuin ei monia muitakaan ei-uutuuksia. Niitä pitää etsiä divareista ja antikvariaateista - noita pieniä kirjojen kierrätyskauppoja Tampereella onneksi riittää.Olen aina rakastanut antikvariaattien tuoksua, sitä tunnetta, ettei koskaan tiedä mitä aarteita niistä löytää. Herätteitä, todellisia hyvänmielen löytöjä, sellaista ahmittavaa, joka ei lihota. Jos kirjastot ovat ihania, ovat antikvariaatit sitä kuuluisaa something else -osastoa.

Tampereella minulla on kolme ehdotonta suosikkia vaikka toki aina tartun uuteen mahdollisuuteen kun se vastaan kadulla tulee. Joskus ihan yllättyy, kun aikaisemmin huomaamatta jäänyt divari onkin yhtäkkiä nurkan takana. Divarien omistajat ovat todellisia kirjojen rakastajia ja mielettömiä tuntijoita, antikvariaatit kirjallisuuden koteja sanan täydellisessä merkityksessä. Oli pieni putiikki kuinka täynnä kirjoja tahansa, tuntuvat persoonalliset omistajat aina tietävän mitä heillä valikoimissaan on ja mistä hyllystä tai pinosta mikin kirja löytyy. Jopa erilaiset painokset ja myyntikappaleiden kunnonkin he osaavat kertoa kysyjälle ulkomuististaan. Toisaalta, tiedänhän minä itsekin omistani hyllymetreistäni, tunnen oman mystisen järjestykseni, tiedän mikä kirja puuttuu mistäkin välistä ja kenelle olen sen lainannut. Toissa viikolla asioin Laukontorin rannassa, viime perjantaina poikkesin Lukulaarissa Puutarhakadulla ja tänään Komisario Palmussa Satamakadulla. Komisarion lukuvinkkejä ja muiden lukijoiden kirja-arvosteluita voi lukea myös Facebookissa Lue kirja! -ryhmän sivuilla.

Sähkökatkon yllättäessä saa ruokaa tehtyä kätevästi takassa tikun nokassa, kynttilänvalossa lumihankien keskellä perjantain kunniaksi tehty makumatka maailmalle saattaa siis olla astetta mielenkiintoisempi:

MIXED SOUVLAKI - kreikkalaiset lihavartaat

6 annosta:

Naudan ulkofileetä ja porsaan sisäfileetä, yhteensä noin 800g

Marinadi:

1 punasipulia hienonnettuna

1 murskattua valkosipulinkynttä
3/4 dl oliiviöljyä

4 rkl sitruunamehua (½ sitruunan mehu puristettuna)
1 rkl punaviinietikkaa
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua minttua

½ tl rouhittua mustapippuria

- Leikkaa lihat tasakokoisiksi kuutioiksi, sekoita marinadin ainekset keskenään kannelliseen astiaan ja laita lihat sinne marinoitumaan ainakin pariksi tunniksi, mieluiten yön yli.
- Laita puiset grillitikut likoamaan hyvissä ajoin ennen lihojen pujottamista niihin. Kuusi palaa per tikku oli loistava määrä vartaita pitaleipiä varten tehdessä.
- Grillaa vartaat huolellisesti kypsäksi asti (possua kyydissä) käännellen niitä grillissä ahkerasti.

TAKASSA RITILÄLLÄ VALMISTETTU PITALEIPÄ
12 annosta:

8 dl vettä
50g hiivaa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
4 rkl oliiviöljyä
16 dl vehnäjauhoja

- Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekoittele sitten mukaan suola, sokeri ja oliiviöljy sekä ensimmäinen neljännes jauhoista. Vaihda sitten sekoitusväline ronskisti puhtaaseen käteen ja jatka vaivaamalla mukaan loputkin jauhot neljäsosittain ja viimeinen neljännes sitten desi-pari kerrallaan. Alusta taikina kimmoisaksi palloksi, lisää jauhoja yli ohjeen jos tarve niin vaatii. Anna taikinan sitten nousta tunnin verran liinan alla ennen leipomista.
- Repaise kohonneesta taikinasta kourallinen, pyöritä se palloksi käsissäsi ja venyttele pallo sitten litteään muotoon. Heitä lituska pitanen grilliritilälle ja käännä muutaman minuutin päästä kun pohjapuoli on ensin paistunut. Mieto puoliteho kaasugrillillä tehdessä riittää, takassa puilla tehtynä säätely on vaikeampaa, mutta supertulista hiillosta ei tosiaan tartte olla.

Tällaisenaan nämä eivät juuri miltään maistu, mutta souvlakivartaiden kanssa ovat lyömättömiä. Ruoantekoruoaksi pitat soveltuvat myös erinomaisesti tzatzikiin tai ezmeen dipattuina. 

TZATZIKI

1 prk turkkilaista jogurttia (250g)
1 kurkku
1 valkosipulin kynsi

- Raasta kurkku karkealla terällä ja valuta se siivilässä tai puristele kunnolla kuivaksi.
- Silppua valkosipulin kynsi  ja sekoita ainekset yhteen. Anna maustua hetki jääkaapissa ja tarjoile sitten kreikkalaisen ruoan kylkiäisenä rapeakuorisen maalaisleivän kanssa.

Mmmm... Sanat eivät riitä kertomaan miten hyvää tästä tuli. Possu oli yllättäen parempaa, johtunee ehkä siitä, että naudanliha saatto mennä pikkasen ylikypsän puolelle. Mutta maku oli niissäkin kohdillaan koostiksen aavistuksenomaisesta puumaisuudesta huolimatta!