perjantai 2. joulukuuta 2011

Herkkuhiirien sukua

Tämä on hyvä päivä! On vasta aikainen aamu, mutta kaikki tässä päivässä tuntuu hyvältä jo nyt. Sää on edelleen harmaa, ulkona on pimeää, mustaa ja märkää. Tuuli on kolea, vesisade rummuttaa peltikattoa ja ikkunoita eikä talven tulosta ole tietoakaan. Mutta silti tuntu on hyvä, päivä tuntuu hyvältä jo heti aamusta. Ehkä siksi, että tänään on perjantai ja luvassa piiiiiitkä viikonloppu. Ehkä siksi, että joulukuu on alkanut ja jokaiselle päivälle on jotain odotettavaa vaikka maa ei vielä valkoinen olekaan. Eilen aamulla töihin ajaessani katselin pimeyden keskellä jouluisissa valoissaan kylpevää Tallipihaa. Se on tunnelmallinen, vanhanaikaisesti kaunis, kuin joulukalenteri, johon voi itse kävellä mukaan ja kurkistaa joka päivä yhteen uuteen oveen tai ikkunaan nähdäkseen mitä ihanaa sen takaa löytyykään. Miksi en kurkistaisi? Miksi Tallipihasta ei voisi tehdä joulukalenteria, joka päivälle siellä voisi olla tarjolla joku kokonaistarjonnasta esille nostettu pieni juttu, yksityiskohta: lahjaidea, herkutteluhetki, sisustusjuttu omaan kotiin. Oh, se olisi hauska joulukalenteri!


Koska on perjantai ja vielä erityisen hyvä sellainen, käyn töiden jälkeen hieman ostoksilla. Venymistä ja jaksamista vaatineen remonttisyksyn jälkeen Herra K ansaitsee hemmottelua, joulukalenteriinsa pienen yllätyksen viikonlopulle. Suklaisen sellaisen, punaviinilasillisen tai höyryävän glögin kanssa nautittavan. Herra K on herkkuhiirien sukua, Herra K:n viikset vipattavat heti, kun hän haistaa jossain jotain makeaa. Sokeri saa hänet liikkeelle, tassut taputtavat paikallaan aivan kuin pienemmilläkin herkkuhiirillä, kun luvassa on jotain hyvää. Herra K tarvitsee paitsi rauhallisen ja rentouttavan koti-illan, myös pari äärettömän hyvää palaa suklaata kauniiseen rasiaan paketoituna. Arkipäivän pieni huomionosoitus, hyvänmielen juttu.

Pieni Suklaapuoti Aleksanterinkadulla myy belgialaista Valentinon käsintehtyä suklaata. Puodin tuoksu on jo kokemus sinällään, samoin tiskillä tarjotut maistiaispalat, mutta mukaan ostettavien herkkujen valinta on aina yhtä vaikeaa - positiivisessa mielessä. Pienin yllätys on kahden konvehtin kultainen rasia rusetein pakattuna, 1,90€, siskon valmistujaislahjaan keväällä tuli ostettua vähän isompi määrä. Hyvä suklaa ei koskaan ole huono lahja, eikä se ole huono sijoitus itseenkään. http://www.pienisuklaapuoti.fi/

Voi vielä kun Tampereelle saataisiin suklaakahvila, sellainen oikea vähän mystinen chocolaterie kuin mitä on Pierre Tallinnassa (http://www.pierre.ee/) tai Black Magic Rigassa (http://www.since1752.lv/eng/3d-images.html). Tai sellainen mikä oli siinä elokuvassa, se ois täydellistä ja ihanaa! Pitäisiköhän perustaa itse sellainen johonkin sopivaan kadunkulmaan vaikkapa ranskalaiskortteliin tai Laukontorin rantaan. Tai Tallipihalle... Jo useampana vuonna olen perustanut oman pienen suklaatehtaani joulun alla, tehnyt konvehteja omiin tarpeisiin ja ystävieni iloksi musiikkia kuunnellen ja pitkin keittiötä tanssahdellen. Niin aion tehdä tänäkin vuonna - tänä jouluna siirryn askeleen pidemmälle ja vihkiydyn täytettyjen suklaiden saloihin. Tähän mennessä ehdottomia helmiä ovat alla olevien ohjeiden lisäksi olleet tarjottimella näkyvät pähkinäkinuski, jouluiset kanelivaahtokarkit, kookos-kermasydämet, valkosuklaalla päällystetyt Baileys-tryffelit sekä manteli-rusina-maitosuklaat.


DIGESTIVE-VALKOSUKLAAPALLOT
40 kpl:

100 g Digestive -keksejä
100 g Cashewpähkinöitä
175 g valkosuklaata

- Murenna keksit ja murskaa pähkinät kulhoon, sulata valkosuklaa mikrossa ja sekoita murujen joukkoon. Pyöritä massassa pieniä palloja käsissäsi ja anna niitten sitten jähmettyä ennen koristeluja. Vinkki: Kastele kädet välillä kylmässä vedessä palloja pyöritellessäsi, ei tartu tassuihin niin kovin. Jos haluat vielä helpottaa ohjetta, vältä pähkinöiden paukuttelu vasaralla ja korvaa ne tuplaamalla Digestive-keksien määrä.

Joulukarkit sarjassa "onnistuu alle 10-vuotiailtakin". Kivoja, helppoja ja hauskoja tehä, ei pelkoa sormien palamisesta tai ylenmääräisestä sotkusta. Me koristelimme karkkipalloja sulatetulla suklaalla ja testissä olleella uudella Sunnuntain leivontatuotteella (kolmivärisuklaarae). Koristelussahan vain oma mielikuvitus on rajana, joten siivet auki ja lentämään.


RIISIMUROMAKEISET   
50 kpl:

100 g kookosrasvaa
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
8 dl riisimuroja

- Mittaa murot kuppiin, lisää kyytiin siivilän läpi tomusokeri, vaniljasokeri ja kaakaojauhe ja sekoita kevyesti. Sulata kookosrasva mikrossa, lisää muiden ainesten joukkoon ja sekoita setti kunnolla sekaisin varoen silti murskaamasta muroja kokonaan muusiksi.
- Annostele massasta pieniä noin ruokalusikallisen kokoisia nökkäreitä joko ihan vaan uunipellille leivinpaperin päälle tai sitten pieniin paperisiin leivontavuokiin. Tiimarissa on muuten kiva valikoima kaikenlaisia välikoon vuokia ja muuta hauskaa leivontaan.
- Laita kökkäreet kovettumaan joko parvekkeelle tai pakastimeen hetkeksi, säilytä sitten viileässä ennen tarjoilua.

Joulumakeiset K-8 osa kaksi. Nämä on jostain ihmeen syystä lasten ikiaikaisia suosikkeja. 20 vuotta sitten olin näihin itse koukussa, nyt koukutetaan täysillä uutta sukupolvea. Näitä saa nätisti pakattua pieniin sellofanipusseihin, laitettua nätit rusetit pussien suille ja annettua sitten ystäville joulukortin kanssa. Suklaa on äärimmäisen kiva tapa muistaa mukavia ja tärkeitä ihmisiä ympärillään.


DAIM
30 palaa:

2 rkl voita
2 rkl siirappia
1 dl sokeria
1 rkl kermaa
2 rkl vehnäjauhoja
½ dl mantelijauhetta tai -rouhetta
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
150 g maitosuklaata

- Mittaa rasva kattilaan ja anna sulaa. Lisää sitten sokeri ja siirappi ja sulattele hetkinen niitäkin. Kun seos on juoksevaa, lisää manteli, vehnäjauho ja kaakaojauhe sekä pieni tilkkanen kermaa. Keitä miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen.
- Kaada seos leivinpaperille ja laita toinen paperi siihen päälle, kauli seos paperin päältä viipymättä levyksi. Poista päälimmäinen paperi ja anna levyn jähmettyä kovaksi.
- Sulata mikrossa maitosuklaa ja levitä se levylle pinnoitteeksi. Kun suklaakin on jähmettynyt, taittele daimlevy paloiksi ja pakkaa kauniisti lahjapusseihin.

Meidän Daimista tuli vähän pehmeämpi versio, ei maltettu kunnolla sulatella sokeria kattilassa, joten sen takia seos ei koskaan kovettunut kovaksi saakka vaan jäi taipuisan pehmeäksi. Makua se ei haitannut, mutta käsittelyä toki vähän vaikeuttaa. Ei anneta pikkujuttujen häiritä, nämä on niin mahtavia, että kokeillaan seuraavankin kerran ehdottomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti