Elokuvissa tähtitaivaan alla

Vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa ihmiset käyvät drive-in -elokuvanäytöksissä, ajavat autonsa kaupunkien laitamille suurelle kentälle pystytetyn valkokankaan eteen lämpimässä illassa, säätävät autoradionsa oikealle taajuudelle saadakseen äänet kuuluviin ja odottavat hämärän laskeutumista jotta elokuva voi alkaa. Olen aina ihaillut noita kohtauksia filmeissä, toivonut joskus pääseväni sellaiseen näytökseen ja sen omanlaiseensa tunnelmaan, yhteisölliseen yksityisyyteen. Suomessa vaan drive-in -näytöksiä ei juurikaan taideta järjestää, mutta ulkoilmaelokuvaesityksiäpä järjestetään ainakin Tampereen seudulla!

Tänä syksynä pääsin toista kertaa elämässäni ulkoilmaelokuviin Nokian Hinttalan Kotiseutumuseolle, enkä kertakaikkiaan voi olla suosittelematta tuota kokemusta kaikille muillekin asiaa vähänkään koskaan ajatelleille tai siitä haaveilleille. Edellisellä kerralla vanhan pihapiirin 1800-lukuiseen tunnelmaan tähdillä pilkutetun yötaivaan alle minut vei Herra K, tällä kertaa minä hänen pyynnöstään vein sinne lapsuuden ystäväni, niin ikään Tampereella nykyisin asuvan nuoren naisen, jonka tiedän arvostavan tällaisia vähän erilaisia kulttuurikokemuksia. Havukka-ahon ajattelija, Hella W, komeita kotimaisia elokuvateoksia todella upeassa ympäristössä illanpimetessä kelaprojektorin suristessa sympaattisesti yleisölle varattujen harmaiden puupenkkien takana himmeän lampun loisteessa.

Ulkoilmaelokuva todella on erilainen kokemus kuin mitä tavallinen kinokeikka kaupungin keskustojen massateattereissa on. Ulkona esitettävät elokuvat alkavat myöhään, jotta valaistus taivasalla saadaan oikeanlaiseksi. Yleisö tuntee yhteyttä muihin paikalle saapuneisiin, he hymyilevät ja nyökkäilevät toisilleen sukupolvien välisistä eroista huolimatta aivan kuin kaikki tuntisivat toisensa. Katsojat pukeutuvat esitykseen lämpimästi, pitkät kalsarit tuli itselläkin laitettua viime torstaina farkkujen alle ensimmäistä kertaa tänä syksynä, samoin ensimmäistä kertaa tuli kiedottua kaulaan kaulaliina ja vedettyä hansikkaat käteen jo kotoa lähtiessä. Syystakinkin kaivoin kaapista esiin juuri tätä iltaa varten. Penkin lämmikkeitä saa lainata järjestäjiltä paikanpäällä, puupenkkien mukavuusmiinuksiin kannattaa kuitenkin varautua ja jos selkä ei nojattomuutta kestä, omien retkituolien mukaanottaminen on sallittua. Samoin omien eväiden - elokuvassa kun on puoliaika kelan vaihtamisen takia. Kahvikupponen kädessä saman viltin alla ystävän kanssa elokuvaa on jotenkin turvallista ja mukavaa katsella, tunne on aivan erilainen kun tavallisessa elokuvateatterissa. Läheisempi, rennompi, lämminhenkisempi. Kotiseutumuseon rauhallinen piha luo tietenkin vielä aivan extraihanat olosuhteet kulttuurikokemukselle varsinkin kun ystävälliset rouvat pitävät Kahvila Elsan elokuvailtoina avoinna puoleen yöhön saakka. www.nokiankaupunki.fi/museot

Vielä ehtii tälle syksylle ulkoilmaelokuvakokemuksen itselleen saada, jos omistaa auton - Filmipyörä ry yhteistyössä Pirkanmaan elokuvakeskuksen kanssa järjestää näytöksen Napapiirin Sankarit Terälahden kentällä lauantaina 20.8. klo 22. Muussa tapauksessa elämys jää odottamaan seuraavan vuoden elokuuhun.

www.elokuvakeskus.com/
www.filmipyora.fi/

Kotiseutumuseon kahvilassa tuoksui pulla, aito ja oikea vastaleivottu korvapuusti. Pulla tuoksui myös kesälomareissulla vieraillussa vierasvenesatamassa ja sen pienessä suloisessa caffeteriassa - pullaa oli siis pitkästä aikaa pakko leipaista kotiinkin:

KORVAPUUSTIT:
20 kpl

5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
n. 15 dl vehnäjauhoja
150 g voita tai margariinia

Väliin:
nokare huoneenlämpöistä voita
sokeria
kanelia

Päälle:
1 muna voiteluun
raeosokeria

- Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, sekoita mukaan myös suola, sokeri, kardemumma ja yksi muna.
- Lisää sitten jauhoja pari desiä kerrallaan ja huoneenlämpöinen pehmeä voi viimeisten jauhoerien mukana. Ensimmäiset 5 desiä jauhoja sekoittuu hyvin vispilällä, mutta seuraaviin tarvitaan sitten vaivauskäsi. Taikinaa saakin vaivata oikein kunnolla, sitä paremman sitkon saa mitä paremmin taikinan jaksaa vaivata. Ja mitä parempi on sitko, sitä helpompaa on taikinan käsittely leipomisvaiheessa ja parempi kohoaminen uunia odottaville leivonnaisille.
- Anna taikinan kohota rauhallisessa, lämpimässä, vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi, vajaan tunnin ajan siis. Sen jälkeen taikina on valmis leivottavaksi, kumoa se jauhotetulle pöydälle ja kauli se noin sentin paksuiseksi tasareunaiseksi neliöksi. Voitele neliö huoneenlämpöisellä pehmeällä voilla, ripottele voin päälle reilukerros sokeria ja kanelia koko alueelle ja kääri neliö sitten rullalle. Leikkaa rullan päästä pois pieni pätkä niin, että saat rullaan viiston sivun. Leikkele sitten koko rulla erisuunaisilla viistoviilloilla kolmionmalliksi paloiksi niin, että kolmion terävämpi pää jää kuitenkin aina 1½ cm:n paksuiseksi, leveämpi pää voi olla vaikka 6 cm. Laita molemmat pikkusormesi päistään yhteen pitkäksi sormipötköksi ja paina pullakolmion keskiosa pituussuuntaan matalaksi pikkusormillasi.
- Valmiiksi saatujen pullien pitää kohota pellillä liinan alla vielä vartti, uuni lämpiää kätevästi sillä aikaa. Riko toinen kananmuna lasiin ja voitele pullat sillä juuri ennen uuniin laittoa, ripottele raesokeria munavoitelun jälkeen pullien pinnalle. 225'C ja vajaan 10 minuutin paistoaika.

Nauti heti - nopeat syövät, hitaat eivät! Ah mikä huumaava tuoksu täyttää keittiön ja koko talon...