Makumatkalla maailmalla

Sateisen harmaat päivät tekevät hyvää luonnolle, ilmassa leijuva sumusade on balsamia viime viikkoisessa helteessä ruskettuneille ja käpristyneille kasveille. Siitä ei siis voi olla pahoillaan, sateisessa säässä on omat hyvät puolensa. Kesäkuun alulle epätyypilliset helteet tulivat tarpeeseen, toivat arkeen loman tuntua. Paahteinen ilma sai tuntemaan olonsa ulkomailla olevalta, heti aamusta ilmassa tuoksui ulkomaille kun auringon ensisäteet lämmittivät asfalttia, autotallin betoninen luiska oli vielä aamukasteesta kostea ja vieressä haiseva roskakatos toi elävästi mieleen etelämaalaisten ravintoloiden takapihojen kujat. Joskus aikaisemminkin mietin tuoksumuistia, sitä miten voimakas erilaisten hajujen jättämä muistijälki on. Yksi tuulahdus voi sisältää tarinan, kokonaisen ihmiselämän. 

Viikonloppuna järvenrantapiknikillä aurinkovoiteen tuoksu sekoitettuna polttavan kuumaan hiekkaan toi muistoja menneiltä kesiltä ja reissuilta kauas, rantaveden aavistuksen mutainen pohja taas heitti hajullaan minut hetkeksi lapsuuden kesämökin joenrantatörmälle kymmenien vuosien taakse. Uimarannan laiturin ponttoonit tuoksahtivat tutulta laineissa keinuessaan, tutulta, vaikka ensimmäistä kertaa elämässäni tuolla uimarannalla perjantaina olin. Jossain aikaisemminkin ovat ponttoonit tuoksuneet samalta, öljyisiltä, muovisilta, rantakaislikko aavistuksen mädäntyneeltä... Bangkok, Wat Phon laituri!

Yksi vahvimmin ajatuksiini vaikuttanut matkani suuntautui Thaimaahan, kauas sinne, missä itä kohtaa lännen, itämainen kulttuuri länsimaisen kulutusjuhlan, mainonnan, rahan, turismin ja brändituotteet. Sen 20 päivän aikana näin paljon, kuulin paljon, haistoin paljon ja opin. Opin monta elämässä tärkeää asiaa tuolla matkalla, jossa kieltä en voinut ymmärtää enkä kadunvarsien kauniita koukeroisia kylttejä lukea. Tapasin ihmisiä, hymyileviä ja ahkeria, tuntemattomia, nimettömiä, ystävällisiä ihmisiä, jotka jäivät mieleeni pysyvästi vaikka yhteistä kieltä ei aina ollutkaan. Kaksi tällaista ihmisistä olivat Hua Hinin maaseudulla sijaitsevan hotellikompleksimme lähiravintolan rouva, rouva ja hänen äitinsä, kaksi naista jotka päästivät minut keittiöönsä ja opettivat ruoanlaittoa, kertoilivat elämästään, ajatuksistaan ja ajasta ennen hotellikompleksia, kauppoja, takseja ja baareja.

Näin matkallani ananasviljelmät, tienvierien kookospähkinäkasat ja riisipellot, merenrannan suola-altaat ja suurkaupungin pikkukujien korupajat, paikat, joista kotona kaupasta ostettavat säilykkeet, kuivaruoat ja rihkamakorut tulevat. Näin jättiläiskokoiset länsimaisten tuotteiden mainokset, jotka peittivät kerrostalojen seinissä tavallisten ihmisten ikkunat, näin kulkukoirille ja linnuille puiden alle jätetyt ruoka-annokset. Kuulin rukousmyllyt yli liikenteen melun, haistoin meren, ruoan ja tukahduttavan pakokaasun, polkupyörien kyydissä olevien hiiligrillien kitkerän savun katukauppiaiden paistellessa heinäsirkkoja iltapäiväruuhkan välipalamyyntiin. Ja tunsin rauhan, sen hiljaisuuden, joka pienillä saarilla kaukana turistihumusta ja ihmisvilinästä oli. Tuon matkan herättämiin ajatuksiin palaan aina aika-ajoin uudelleen, tuoksuihin ja tuntemuksiin kun vierailen Tampereen thaimaalaisessa ravintolassa, haen Alkosta thaikkuoluen tai kun ostan kaupasta muutaman euron säilyketuotteen, Siam Housesta tai Aasia-marketista mausteita ja nuudelia parilla kymmenellä sentillä. Muistan ihmiset, jotka tekivät niitä työkseen. www.siam-house.fi

Sateisen iltapäivän ratoksi teen makumatkan Thai Na Khoniin, vanhan thaimaalaisen kaupungin mukaan nimettyyn pieneen ravintolaan Hämeenkadun yläpäähän, ravintolaan, jossa ruoka on ihan mielettömän hyvää ja palvelu thaimaalaisen eleetöntä, mutta sitäkin ystävällisempää. Lounasajan noutopöydästä kokeilija pääsee maistamaan monia erilaisia makuja, kokeneempi osaa valita listalta sen annoksen, josta eniten pitää. Pieni pala ulkomaata omassa kotikaupungissa, hetkellinen hyppäys johonkin kauas, muistoissa tai ihan uutena kokemuksena. Tuoksuineen, musiikkeineen, sisustuksineen ja tauluissa vaihtuvine matkakuvineen. www.thainakhon.fi 

Makumatkalle pääsee omassa keittiössäänkin, autenttisen ruoan koostumuksen ja makumaailman tavoittaminen on yllättävän helppoa eikä vaadi valtavia alkuvalmisteluja. Vain huolella valitut tuoreet raaka-aineet ja ne muutamat mausteet, joilla matka Thaimaahan saa alkunsa. Kun kaapistasi löytyy kalakastiketta, soijaa ja chilijauhetta, pääset jo puoliväliin saakka:

TOM YUM
4 annosta:

400 g katkarapuja
200 g herkkusieniä
125 g nuudeleita
2 sitruunaruohon vartta
1 lime
4 punaista chiliä
1 l kanalientä (2 kanaliemikuutiota liotettuna litraan vettä)
4 rkl kalakastiketta
3 rkl soijakastiketta
1 dl tuoretta korianteria

- Laita kanaliemi kiehumaan, pilko sinne sitruunaruohot ja limen kuori ja mausteeksi ruokalusikallinen kalakastiketta ja keittele sitten kymmenisen minuuttia.
- Pilko herkkusienet ja chilit, silppua korianterit ja keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan valmiiksi. Kun kanaliemi on kiehunut tarpeeksi, siivilöi "roskat" pois sieltä ja laita se takaisin kiehumaan. Lisää siivilöityyn liemeen herkkusienet, chilit ja purista limestä mehu. Mausta liemi kalakastikkeella ja soijalla ja keitä vielä noin 5 minuuttia.
- Lisää liemeen katkaravut ja nuudelit, keitä muutama minuutti niin että ne lämpenevät ja sekoita sitten joukkoon korianteri. Keitto on valmis tarjoiltavaksi.

Mikä tuoksu keittiöön levisikään heti ensi hetkistä lähtien! Tai siis koko asuntoon koska se on niin pieni, mutta taivaalliset aromit silti! Huolimatta chilin määrästä keitto ei ollut liian tulinen, oikeastaan vain mukavasti mausteinen, sitruksinen, hyvin tasapainoinen kalaisuutensa kanssa. Stockalla sai taas hetken ihmetellä miltä tuo sitruunaruoho mahtaa näyttää ja mistä sen bongaa, mutta ammattitaitoiset myyjät tuntee kyllä valikoimansa ja palvelu pelasi jälleen kerran - löytyi ruohonvarret, puisemmat kuin mitä olin ennakkoon osannu odottaa. Nyt pitää vaan keksiä lisää itämaisia kokeiluita kun noita sitruunaruohoja jäi. Ei ole ongelma, minä ♥ thaikkuruoka!

PAD THAI
4 annosta:

1 pkt riisinuudelia (250 g)
300 g kanafileitä suikaleina
3 dl valkokaalia suikaleina
500 g purjoa suikaleina
2 kananmunaa
1 valkosipulinkynsi
3 rkl maapähkinöitä kuorittuna
4 rkl soijakastiketta
3 rkl öljyä paistamiseen
2 tl Sambal Oelek -chilitahnaa
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria

- Keitä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan kiehuvassa vedessä noin kolme minuuttia, huuhtele ne sitten kylmällä vedellä ja jätä valumaan.
- Kuumenna pannu ja siinä öljy. Ruskista kanapalat öljyssä, lisää joukkoon maapähkinät ja paista vielä hetken aikaa. Laita sitten mukaan valkosipuli, purjo, kaali sekä soija, kalakastike, Sambal Oelek sekä sokeri ja kypsennä kymmenisen minuuttia. Vihannesten määrä näyttää ensin valtavalta, mutta hirveen nopeesti ne kutistuu, kasa pienenee silmissä.
- Vatkaa munien rakenne rikki pienessä kulhossa ja lisää ne kana-kasvissekoituksen joukkoon pannulle käännellen paistosta lastalla. Kun muna on hyytynyt, kippaa mukaan myös nuudelit ja sekoita sopivaksi sekamelskaksi tarjoilua varten. Koristele annos maapähkinöillä, limelohkoilla ja ripauksella chilimausteseosta.

Tää oli loistava kokeilu! Mulla on viehtymys näihin thaikkuruokiin, mausteisiin mutta keveisiin. Mulla on myös ihastus pähkinöihin ruoassa. Soijaa tää kaipas tarjoiluvaiheessa pikkasen kaverikseen, samoin Sambal Oelekia saattoi mennä pikkaisen ohjetta enemmän, mutta ei mitenkään merkittävästi.

Kaalia aion ehdottomasti käyttää wokeissa uudestaankin (okei, nyt sitä onkin jääkaapissa kokonainen pallo), pavun idut kiinnostais kovasti myös, ne jotenkin sopis olemukseltaan pähkinäjuttuihin... Mmm. Kaalimaa, täältä tullaan!

PHANAENG KAI

4 annosta:

400g kanafileetä
4 kynttä valkosipulia
2 sipulia
1 rss herkkusieniä
2 tuoretta chiliä (1 riittää myös)
1 punainen paprika
1 dl hienonnettuja tuoreita basilikan lehtiä
10 limenlehteä (kuivattua, saa Aasiakaupoista)
2 tl kalakastiketta (ihan SantaMaria)
2 tl oliiviöljyä paistamiseen
2 rkl thaisoijaa (SantaMaria)
1 prk kookosmaitoa
mustapippuria, chilijauhetta
4 dl basmatiriisiä

- Pese kanafileet ja pilko ne kuutioiksi.
- Kuumenna öljy pannulla, lisää siihen ensin mustapippuri ja chilijauhe, sitten valkosipulit ja sipulit pilkottuna vähän reilummiksi paloiksi (jos käytät thaichilijauhetta, ole äärimmäisen niukkakätinen). Kuullota hetki ja lisää pilkotut chilit, paprikat ja herkkusienet sekä hetken päästä kanat.
- Kun kana kypsyy, lisää joukkoon kalakastike, soija ja kookosmaito sekä basilikan ja limen lehdet. Limen lehtiä ei syödä, ne on aikas kovia, mutta basilikan lehdet on namia.
- Anna keitoksen muhia vartin verran niin, että ruoan kyytipojaksi keitetty basmatiriisi kypsyy.

Ihaninta matkustamisessa on se, että tuliaisina kotiin saa tuulahduksia maailmalta. Phanaeng kai oli aivan lempparia siellä, sain oppia salaisuuden sen valmistamiseen aidossa ympäristössä pienen ravintolan keittiössä. Tämä versio on monen kokeilun jälkeen aika lähellä autenttista, nettireseptejä mukaillen ja vapaasti suomennellen, yksi ainesosa, jota en selville ole saanut, puuttuu. Mai pet - ei tulista. Eipä niin...

PAISTETUT BANAANIT JA VANILJAJÄÄTELÖ
2 annosta:

2 banaania
fariinisokeria
vaniljajäätelöä

- Pätki banaanit puolikkaiksi ja lastaa lautaselle. Ripottele niiden päälle reipas kerros fariinisokeria ja laita mikroon täydelle teholle noin 3 - 4 minuutiksi. Kun sokeri on sulanut ja banaanit paistuneet niin että ne on pehmeitä ja reunoiltaan jo vähän kuplivat, ne on täydellisiä. Leikkaa tarjoilukulhoihin vaniljajäätelösiivut, nosta banskut siihen päälle, halutessasi kaunistele annos muutamalla juovalla juoksevaa hunajaa ja herkuttele sitten helpolla ja nopealla jälkkärillä.

Oikeesti, mikroon ja kolme minuuttia! Mie en ole vissiin ihan tajunnu mikron kaikkia mahdollisuuksia... Kuvan annoksessa sulanu sokeri on levitetty banaanin pintaan tasaisesti, ei jätetty kauniiksi pisaroiksi niin kuin sen tosiaan vois jättää ja banskut ois voinu olla vielä ihan hitusen kauemmin mikrossa. Mutta nämä maistu silti taivaalliselle, ihan thaimaalaiselle uppopaistetulle banaanille, ilman rasvan ällöä makua tosin.