tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pieniä herkullisia paloja Tamperetta

Lomapäivät on aina sellaisia, jotka saavat suun napsamaan, arkirytmistä poikkeaminen ehkä salliikin eri tavalla namit ja herkut kuin ihan tavalliset päivät muuten, moniin juhlapyhiin kuuluu erilaiset perinteet juuri ruokapöydän antimien muodossa. Tässä onkin juhlittavaa kivasti, pääsiäinen ja vappu peräkkäin, monta hyvää syytä syödä hyvin ja koristella kotia kevään tuntuun. Pääsiäisen juttuja ovat ehdottomasti lammas, pasha, mämmi ja suklaamunat, ja tietenkin sitten pajunkissakoristeet, narsissit ja rairuoho. Tai ohra, ohraa mie meille tänä vuonna kylvin, se on jotenkin rehevämpää, kasvaa nopeampaa ja pysyy muodossa kauniisti pitempään. Ohra ei ole niin pliisua kuin arat ja hennot rairuohohaivenet vaikka molempi parempi tietenkin tässäkin, railla on omat perinteensä eikä niitä pitäis mennä kyseenalaistamaan. Rairuoho tuntuu pehmeältä ja kivalta käteen, sitä oli lapsena mukava silitellä.


Pääsiäisniitty juhlapöydän koristeena on kuitenkin varsin uudehko tapa Suomessa. Vuoden 1936 Kotilieden pääsiäisnumero esittelee sen uutuutena, mutta tuo tapa kylvää keväänsarastus ruohonsiemenin yleistyi kuitenkin vasta 60-luvulla. Aikaisemmin lautasille matalaan veteen leikeltiin lantun ja porkkanan päitä, niihin versoi muutamassa päivässä valoisalla ikkunalaudalla naatit. Näin tehtiin kevätvihreää pääsiäisen juhlaan entisvanhaiseen malliin, harmi kun ei tullut luettua tuota tietoa mistään hyvissä ajoin ennen pääsiäistä niin että olisi voinut testata miltä aidosti pitkät perinteet omaavat pääsiäiskoristeet tässä päivässä näyttävät.

Ruokien ja koristeiden ohella pääsiäiseen kuuluu myös onnentoivotukset itäsuomalaisin perintein virpomalla, kauniisti koristellut virpomisoksat tietenkin siis. Länsisuomalaisittain sekoitettuna virpominen hoidetaan nykypäivänä alkuperäiseen perinteeseen kuulumattomasti trulleiksi ja pikkunoidiksi pukeutuneena, mutta sama hyvä tarkoitus sanomaan kuitenkin sisältyen: terveyden ja pitkän iän toivottaminen naapureille ja läheisille. Muutama kauniisti koristeltu virpomisoksa pajunkissamaljakkoon blancojen oksien joukkoon, se jotenkin tuo pääsiäisen kotiin, sen kevään odotuksen ja keväisen olon. Niin kristitty mie en ole, että paastoaisin ennen pääsiäistä, surisin suunnattomasti pitkänä perjantaina, kuuntelisin saarnaa siinä välissä ja juhlistaisin sitten vapahtajan ylösnousemusta ja opetuslapsilleen ilmestymistä pääsiäisen pyhinä. Taidan enemmänkin nauttia vain pienestä kevätlomasta, keväisistä päivistä ja kevään tekemisestä kotiin.


Ruohot kylvetiin ja virvottiin, askarreltiin vähän koristeita muitakin, mutta tänä pääsiäisenä meillä syötiin ennätysvähän suklaamunia, johtuen varmaan siitä että olimme matkoilla. Aikaisempina vuosina omat yllätysmunan syömiseni ovat muutenkin vähentyneet vuosi vuodelta, yllätys munan sisällä kun ei aikuisena enää ole enää yllättävä eikä niin kiva juttu muutenkaan. Lapsena keräsin pieniä ötököitä kokonaisina sarjoina hyllyt täyteen, nykyisin en tiedä mitä noilla munan sisällöillä tekisin. Niistä tulee enemmän surullinen mieli kuin iloinen olo - paha mieli siksi, etten haluaisi heittää niitä suoraan roskiin, mutta en mie niitä kyllä mihinkään säilömäänkään ala. Pyörittelen siis hämillisenä käsissäni omituisen näköisiä koottavia juttuja tietämättä mitä niillä tehdä. Tiedän, on olemassa ei-yllättäviä munia myös, on ollut jo pitkän aikaa. Fazerin Mignon on minun makuuni kuitenkin vähän liian aikuinen, se on liian suklainen ja liian täyteläinen, mutta onneksi Marabou pelasti minut ja suklaamunaisen pääsiäiseni jokin aika sitten jo, suosittelen koko sydämestäni neljän vaahtosisältöisen munan settiä violetissa pakkauksessa. Tänä vuonna löysin lähikaupasta itselleni myös kolmannen hyvän munavaihtoehdon, Mars-munat, makeutta koko rahalla. Ah nam!

Pääsiäinen meni, seuraavaksi olisi vuorossa Vappu. Munkit, sima, silliaamiainen ja puistopiknik. Tämän vuoden puistopiknikille edellisten vuosien voileipäkakkujen ja täytekakkujen tilalta tilaan munkin. Yhden jättiläismäisen munkin Viialan kotileipomolta Kuninkaankadulta. Se oli niin hauska kun sen ensikerran näin, ohjelmanumero itsessäänkin jo kun työkaverini tilasi toiselle sellaisen vedonlyönnin maksuna viime viikolla. Peritamperelaisittain työkaverini olivat lyöneet munkkikahveista vetoa kumpi pärjää tänä vuonna jääkiekossa paremmin, Ilves vai Tappara. Ilves tais pärjätä, Tapparan nimeen vannova fani joutui maksumieheksi ja tilasi toiselle munkin, tarjoili kauniisti kahvit erään perjantaisen työpäivän päätteeksi. Ja voi minkä munkin tarjosikaan! Yhdestä kahden kilon painoisesta hillotäytteisestä jättimunkista syö parikymmentä juhlijaa kun sen paloittelee osiin, jokainen pala maistuu täydellisesti munkilta, hyvältä ja tuoreelta sellaiselta. Hinnan mie kuiskaan teille hiljaa, tuo uunipellin kokoinen komistus ei nimittäin todellakaan ole kallis: 12,90€ yksi arkipäivä etukäteen tilattuna. www.viialanleipomo.fi/
 

Vappuisen puistopiknikin herkkukoriin mahtuu jättimunkin lisäksi toinenkin tamperelainen erikoisuus: Tampere-suklaa. Aikaisemmin kerroin Nokian Panimon Tampere-oluesta, siitä miten hauska juttu oman kotiseudun esilletuominen erilaisine tuotteineen on. Tampereella (Lempäälässä) on Dammenbergin suklaatehdas ja se valmistaa omaa erikoisuuttaan, Tampere-suklaata, suklaapaloja, joita koristaa Tampereen kaupungin vaakuna. Suklaa itsessään on aivan tavallista maitosuklaata, sitä ei ole ehostettu mustamakkaralla tai millään muullakaan turhalla manselaisuudella.Mutta ulkopaikkakkuntalaisille on kiva viedä tuliaisina jotain tampereelta, tamperelaisena nauttia omasta kotikaupungista ja iloita pienistä kivoista juttusista, joita toiset tamperelaiset ovat keksineet. Vappuna suklaapala ja lasi kuohuviiniä Tampereen kauneimmassa puistossa keskellä kaupunkia, mmm... Suklaiset Tampere-herkut löytää Kauppahallista Mama's Cornerin tiskistä, tämä ihana idea on toteutettu kauppiaan toivomuksesta. www.dammenberg.fi/

Pakkaan siis ensiviikonloppuiseen piknik-koriini patonkia ja itse tehtyä pestoa, pieniä suolaisia haukkapaloja sekä tuon munkin, suklaata, pullon kuohuviiniä ja sitten simaa. Toivotaan, että Koskipuistoon paistaa aurinko,  sillä mikään ei tee vappufiilistä paremmin kuin koskenrannan tuoksuva vihreä nurmi, puistopiknik hyvien ystävien kanssa nyyttäriperiaatteella ja kaikki ne tuhannet muut kaupunkilaiset, jotka ovat lähteneet ulos nauttimaan suomalaisen työn päivästä.

PESTO:

1 ruukku basilikaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl pinjan siemeniä
3 rkl Parmesan -juustoa
0,75 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
rouhaus mustapippuria

- Kuori valkosipulin kynnet, laita ne mortteliin ja hienonna yhdessä pinjan siementen kanssa.
- Napsi basilikan lehdet irti varsistaan ja huuhtele ne. Lisää sitten lehdet ja parmesan mortteliin ja hierrä ne rikki valkosipulimurskan ja murskattujen siementen kanssa. Mitä enemmän hierrät ja hierot, sitä pienempi jakoista pestostasi tulee. Itte tehty pesto saa olla käsin tehdyn näköistä ja isompi jakoista.
- Lisää mortteliin lopuksi öljy ja sekoita ainekset sekaisin.

Nauti heti tai jätä säilöön. Pastan sekaan riittää ruokalusikallinen per annos, tästä ohjeesta pestoa tulee neljä lusikallista, joten jos patongin kanssa dippailtavaksi teet, tee kaksi annosta.



HAUKKAPALAT
n. 40 kpl:

6 kpl tortillalättyjä
1 pkt Creme Bonjour Ruohosipuli -levitettä
1 pkt meetvurstia (225g Atria)

- Silppua meetvursti pieneksi kuutioksi ja sekoita se Creme Bonjourin joukkoon. Jaa täyte tortillalätyillle ja levitä se tasaisesti neliskulmaisesti niin, että rullatessa rullan päädyt jää tyhjäksi. Ne ei rullaannu kauniisti muutenkaan, joten ne leikataan pois ja jätetään käyttämättä. Kunnon rullaosasta saa leikattua 6-8 palaa per lätty riippuen keittiömestarin silmämääräisyydestä.

Nämä on niin kertakaikkisen helppoja ja hyviä! Siskoani mie näistä kiitän, sisko vissiin kiittää ystäväänsä neiti H:ta ja neiti H isäänsä. Kukalie keksinytkään alunperin, mutta näitä on syöty jo juhlissa ja piknikillä ja illanistujaisissa ja vaikka missä - ja joka kerta toimii yhtä upeasti!

Täyttettähän näissäkin voi varioida oman mielensä ja mieltymystensä mukaan. Kasvissyöjille meetvurstin tilalta voi rulliin pilkkoa paprikaa ja vaikka maustekurkkua, merenelävät toiminevat myös. Pitää kokeilla joskus jotain toisenlaista, toistaiseksi nää meetvurstiversiot on olleet suolaisina paloina vailla vertaa.

3 kommenttia:

  1. Hei! Yritin tuossa googletella, että josko olisi jokin Tampere-suklaa, jonka kautta löysin sivusi. En kuitenkaan jostain syystä Dammenbergin sivuiltakaan löytänyt tietoa noista suklaista, mistä sinulla oli kuvakin. Onko niitä myynnissä heidän myymälässään vai mitä kautta törmäsit näihin? Yritän kerätä tuparilahjapakettia Tampere-tuotteista. Korissa on jo tuo olut ja Tammerkoski-tee, jos nimen oikein muistan. Kiitos etukäteen vastauksestasi.

    VastaaPoista
  2. Hei Elina!

    Dammenbergin sivuilta en minäkään niitä löytänyt, mutta sen tiedän, että suklaata saa ainakin Kauppahallissa olevasta Mama's Corner -nimisestä pikkupuodista, itse menen hakemaan isomman tilaukseni sieltä tänään :)

    Suklaita on itseasiassa kahdenlaisia, toisessa on tuo kaupungin vaakuna ja toisessa Näsineulan kuva. Mama pakkaa suklaat tosi kauniisti näyttäviin rasioihin, pienin ostoskoko taitaa olla 2 kpl suklaita - vaikka siis yksi molempia Tampereita :)

    VastaaPoista
  3. Hei Emma!

    Kiitos nopeasta vastauksestasi eilen. Olin jo lähdössä käymään Dammenbergin myymälässä Lempäälässä ajankuluksi, kun huomasin vastauksesi. Käväsinkin sitten heti Kauppahallissa hakemassa rasiallisen suklaita. Todella kivan vinkin tuliaisiksi, lahjoiksi, teemoihin olet kyllä heittänyt tänne. Kiitos!

    VastaaPoista