torstai 10. maaliskuuta 2011

Kurkistus palatsien ajan elämään

Katselin eilen aurinkoisen iltapäivän kaupunkikävelylläni pitkästä aikaa tarkemmin Haarlan perheen kotitaloksi rakennettua palatsia ihan kaupungin keskustassa ja jäin miettimään miltä se on omassa ympäristössään näyttänyt silloin kun se on siihen rakennettu. Silloinhan vieressä ei ole ollut Hämeensiltaa, ostoskeskusta, eikä montaa muutakaan siinä nyt sijaitsevaa rakennusta. Miltähän palatsi on näyttänyt sisältä, millainen on ollut yhden perheen massiivinen kivilinna silloin, kun naapuruston köyhässä Kyttälässä on kymmenet ja taas kymmenet ihmiset asuneet samankokoisissa puusta rakennetuissa työläisasunnoissa? Hauskasti graniittilinna jotenkin hautautuu kerrostalojen keskelle jos ei oikein vartavasten ota aikaa katsella sitä, kiinnitä siihen aivan erityisesti huomiota, tarkastele sen patsaita ja korkeita paksuja pylväitä. Kaikkeen tottuu, kauniisiin rakennuksiinkin.


Tampereella on Haarlan palatsin lisäksi muitakin teollisuuspatruunoiden palatseja säilytetty, suurin osa niistä on juhlatilakäytössä entisöitynä aikansa loistoon. Ensimmäisen kerran mietin noita palatseja käydessäni syksyllä Kuru-laivan uppoamisen muistomerkillä Näsinpuistossa mustalahdekalliolla, siellä korkealla kun seisoo yksi upeimmista koskaan näkemistäni kivilinnoista piilossa kaikilta katseilta vanhojen tammien varjostaman puutarhapuiston keskellä. Valkoiseksi rapattu yksinkertaisen kaunis linna on entiseltä nimeltään Milavida, Finlaysonia johtaneen Nottbeckin suvun toisen polven edustaja Peter von Nottbeck rakennutti itselleen ja perheelleen tämän suureellisen uusbarokkia edustavan palatsin vuonna 1898. Kun Finlayson & CO -yhtiöstä tuli osakeyhtiö 1900-luvun alussa, Nottbeckit jättivät Tampereen ja linnan, sairauksien ja onnettomuuksien takia suvusta kuoli useita jäseniä ja niin tämäkin palatsi siirtyi lopulta kaupungin omistukseen ja sen nimi muutettiin Milavidasta Näsinlinnaksi. 

Olen yrittänyt keksiä keinon päästä kattomaan tuota upeaa rakennusta sisältä päin, mutta sinne ei pääse ikinä vaikka ovessa lukeekin houkuttelevasti "Hämeen museo". Hämeen museo onkin toiminut rakennuksessa vuosikymmeniä, nyt se vaan on ollut jo useamman vuoden suljettuna rakennuksen huonon kunnon vuoksi. Kaupunki aikoo tehdä rakennukseen täysremontin lähivuosina, mutta asialla ei ilmeisesti ole mikään kiire - kaljatölkkejä terasseille ja joskus upeina kukkineiden istutusten ympärille kertyy kai liian hitaasti... Vanha puisto on kuitenkin jännittävä paikka, tuntuu kutkuttelevalta ajatella, miten viime vuosisadan alussa naiset pitkissä hameissaan ja koreissa hatuissaan ovat käyskennelleet puutarhan hiekkakujilla ja pitkissä jyrkissä luonnonkiviportaissa, miten teollisuusmahtien rouvat ovat nauttineet iltapäiväteetään eurooppalaiseen tyyliin ulos atriumiin katetussa pöydässä tyttärien seurustellessa keskenään tai istuskellessa puiden varjoissa lukemassa. Jos on oikein hiljaa ja keskittyy, voi hahmot melkein nähdä puiston hämärässä auringonvalon siivilöityessä tiheän oksiston läpi. 

Näsinlinnaan ei pääse, mutta kivenheiton päässä Hämeenpuiston varrella sijaitsevaan Finlaysonin ensimmäisen isännöitsijän Christian Bruunin vuonna 1897 rakennuttamaan Pikkupalatsiinpa pääsee. Puuvillatehtaan isännöitsijöiden ja tehtaanjohtajien asuntona kahtia jaettuna 1980-luvulle saakka palvellut ja nykyisten yksityisomistajien 2000-luvun alussa todella ansiokkaasti entisöimä palatsi on yleisölle avoin joka maanantai klo 16:30-18:00 järjestetyllä opastetulla kierroksella. Kierros kustantaa 14,00€ ja sisältää leivoskahvit keskikerroksen upeassa salissa ja sen salongeissa - todellakin koko rahan arvoista, jos yhtään tykkää fiilistellä tällaista kaunista vanhaa, kuulla tarinoita aikojen takaa ja kuvitella entisaikojen ihmiset upeiden salien kimaltavien kattokruunujen alle.
www.pikkupalatsi.fi


Pikkupalatsia, samoin kuin lähikadulla sijaitsevaa vähän isompaa Finlaysonin palatsiakin, voi vuokrata omiin juhlatarkoituksiinsa. Finlaysonin palatsi on samaa sarjaa kuin Mustalahdenkalliolla sijaitseva Näsinlinnakin, sen on rakennuttanut Peter von Nottbeckin veli Aleksander von Nottbeck. Kun aikaisemmin esittelemäni Tallipihan ja sen vieressä sijainneen puisen huvilan rakennuttanut Finlaysonin tehtaan vanha patruuna Wilhelm von Nottbeck vuonna 1890 kuoli, kolme hänen Tampereella asuvaa poikaansa rakennuttivat itselleen omat valtakuntansa, valtavat kivilinnat kaupungin komeimmille tonteille. Veljekset olivat kaikki upporikkaita, heidän rakennuttamansa palatsit kuvaavat hyvin elämän yltäkylläistä tyyliä. Naimattoman Aleksanderin asuintalo Tammerkosken rannalla oli kaikkein hulppein, mutta palatsiaan Aleksander ei juuri ehtinyt isännöidä - isäntä sairastui vuonna 1900 jo ennen linnan lopullista valmistumista ja liittyi pari päivää ennen joulua puolisen vuotta aiemmin umpisuolen tulehdukseen menehtyneen veljensä, Näsinlinnan isäntä Peterin, seuraksi taivaalliseen johtoryhmään.

Aleksanderin kuoltua palatsi oli muutaman vuoden kokonaan tyhjillään, vuonna 1904 talo otettiin Finlaysonin palkatun johtajan asunnoksi ja sitä se oli vuoteen 1979 saakka. Patruunoiden aika hiipui hiljalleen kun osakeyhtiö aika alkoi koittaa - uuden vuosisadan alussa tehtaan toiminnassa oli Nottbeckeistä mukana enää vain Lielahdessa elellyt kolmas veli Wilhelm, ja kun Finlayson vuonna 1908 muuttui osakeyhtiöksi,oli aatelissuvun aika Tampereella lopullisesti ohi.
www.finlaysoninpalatsi.com

Herraskaiseen aatelistyyliin ihan tavallista torstaita voi juhlistaa kunnon pihvi-illallisella ja lisukkeeksi tehdä perunaa hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla:

HASSELBACKAN PERUNAT
2 annosta:

4 perunaa
2 - 3 rkl voita
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
valkosipulijauhetta
½ dl korppujauhoja

- Pese perunat ja leikkaa ne siivuiksi niin, että jätät kuitenkin jokaisen siivun alaosasta kiinni, et siis leikkaa ihan pohjaan saakka. Varovaisuutta ja keskittymistä siis, nauratti vähän miten vaikeaa näin helppo juttu voikaan olla. Laita perunat sitten uunivuokaan.
- Sulata voi ja sivele perunat sillä reilulla kädellä voita säästelemättä. Ripottele mausteita perunoiden pinnalle, kohtuullisen paljon saa olla, jos haluaa pottuloisiin makua.
- Paista perunoita 200'C:ssa uunissa noin 50 minuuttia. Ota ne sitten hetkeksi uunista, voitele pinnat vielä kerran ja kuorruta perunat korppujauholla. Paista muutama minuutti lisää niin, että pinta saa kauniin kullanruskean värin.

Hitsit nää oli hauskoja! Miks mie en ole koskaan aikaisemmin kuullu näistä, miks mikään ravintola ei oo koskaan tarjoillu näitä mulle! Kiitos erään lauantaiaamupäivän lisäkegooglailut ja Pastanjauhajat, eri versioita löytyi kymmenittäin. Peruna ei oo ollenkaan niin tylsä ja mauton ruoka-aine kun äkkiseltään vois kuvitella - nämä ei tarvi juustoraastetta eikä kermaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä, mausteet ja voisula yksissään tekee näistä täydellisiä.

Hassun sattuman tähän ruokaan toi eilisen illan kävelylenkki uudessa ympäristössäni - Hasselbacka sijaitsee Nokialla aivan Tampereen kupeessa! Ainakin yks Hasselbacka siis, mulle nää perunat on nyt ikuisesti sieltä. Mitähän muuta Hasselbackalla on mulle tarjottavanaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti