tiistai 25. tammikuuta 2011

Tutkimusmatkalla menneeseen tässä päivässä

Kun kerran vanhasta aloitin, jatkan myös vanhasta, vanhasta tässä päivässä, siitä mitä on jäljellä vielä. Ei erityisesti museojuttuja, mutta sellaista käsinkosketeltavaa vanhaa, sellaista jossa aistii entisen läsnäolon niin halutessaan. Tampereella ei tarvitse asua vanhassa talossa päästäkseen näkemään ja kokemaan sellaisen. Kiitettävän paljon vanhoja puutaloja on säilytetty ja kunnostettu vanhaa kunnioittaen niin, että niistä on saatu omanleimaisia käyntikohteita kaupunkilaisille. Rovaniemellä kaikki vanha katosi kertaheitolla 40-luvun puolessa välissä, siellä vanhaa ei sodan seurauksena ole jäljellä juurikaan säästettäväksi. Oulussa taas surullisen moni vanha talo on purettu, poltettu ja purettu, tuhottu peruuttamattomasti uuden ja modernin tieltä, ajateltu kovin lyhytnäköisesti minun mielestäni. Muistan niitä öitä 80-luvun loppupuolella, kun paloautojen äänet kertoivat taas jonkin Torinrannan autioitumaan jätetyistä taloista kadonneen kartalta. Tokihan kaikki uusikin muuttuu vanhaksi joskus, kahdensadan vuoden päästä tarvitaan tämän päivän rakennusperintöä, jotta sitä voidaan ihailla ja analysoida ja taiten korjaten kunnioittaa. Hymyilytti lukea lehdestä, että Oulun sairaala-alue on julistettu suojelukohteeksi, säilytettäväksi osaksi 70-luvun arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua jälkipolvien ihasteltavaksi. Tuolla alueella joskus asuneena se tuntuu vähän hassulta kohteelta, mutta toki virheistään on lupa oppia Oulun kaupungillakin. Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, on nyt aika suojella se, mikä seuraavaksi olisi purku-uhan alla.

Mutta Tampereella on vanhaa jäljellä ja siitä pidän Tampereessa. Yksi ehdottomia suosikkikohteitani on Tallipiha, jonka löysin muutama vuosi sitten aloitettuani työt "toisella puolella koskea" Finlaysonin tehdasalueen vieressä. Tallipiha on juuri sitä vanhaa parhaimmillaan tässä päivässä. Finlaysonin tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck rakennutti 1800-luvulla kauniin tallipihan hevosiaan ja niiden hoitajia varten, nykyisin tämä ympäri vuoden joka päivä auki oleva historiallinen paikka on romantiikannälkäisen kaupunkiseikkailijan paratiisi. Tulin valtavan iloiseksi käytyäni siellä ensimmäisen kerran, sen kerran jälkeen jalkani ovat usein johtaneet samaa kapeaa katua puisille porteille Näsinpuiston kupeeseen. Tallipiha jää vähän piiloon Finlaysonin alueen taakse, mutta etsivä löytää sen kyllä - eikä todellakaan kannata jättää etsimättä. Voiskohan kavioiden kapseen vielä kuulla, jos oikein tarkkaan kuuntelis? Tai nähdä hännystakkiset ratsumiehet, nahkahousuiset kengityssepät tai tallitytöt, itse tehtaanjohtajankin vaikka, jos sais jostain kyvyn katsoa ajan taakse...


Tallipihan ihan omanlaiseensa tunnelmaan kätkeytyy vanhanaikainen Suklaapuoti, vaaleasävytteinen maalaisromanttinen sisustuspuoti Villa Harmonie, pieni käsityömyymälä Hehku, koru- ja paperitaideliike Kulmapuoti, lahjatavarakauppa sekä kahvila, jonka rauhallisessa nurkassa saa hetken hengähtää kesken kiireisen arkisen iltapäivän tai jutustella kiireettä ystävän kanssa viikonloppuisin. Kesällä kahvila ja sen aurinkoinen, hiljainen, kaupungin hälinältä suojassa oleva terassi on ihana paikka nauttia päivästä ja vaikka pienestä drinkistä, talvella pieni kahvila on tunnelmallinen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen vaikka terassi ei auki olekaan. Valikoimista löytyvät mm. Laitilan vanhanajan limpparit, jotka tarjovat pienen palan lapsuuden nostalgiaa ihan tavalliseen päivään. Kahvilan suolaiset ja makeat vanhanaikaiseen tyyliin sopivat leivonnaiset hurmaavat kokeneemmankin kulinaristin. Joten jos siis pidät pienestä herkuttelusta, älä jätä tätä paikkaa välistä. Kahvilalla on A-oikeudet.

Tallipihan Suklaapuoti Tallimestarin talossa kutsuu luokseen ihanine tuoksuineen. Jokaikinen kerta se vaan on niin hauskaa ostaa tiskiltä käsintehtyjä erikoissuklaita epämääräisinä paloina (3,90€/100g), valita niitä paperipussiin ja maistella sitten rauhassa Näsinpuistossa käveleskellessä. Myyjät ovat mukavia ja palvelualttiita, suurista suklaalevyistä voi taitattaa minkäkokoisia palasia tahansa oman silmämääränsä mukaan niin että saa mahdollisimman monia erilaisia makuja maisteltavakseen. Mun henkilökohtaisesta lempparista kilpailee kaks erilaista suklaata: Makea apteekkarinsalmiakki-valkosuklaa ja vähän kirpeämpi chili-maitosuklaa. Vaikka kuinka monta kertaa käyn hakemassa niitä, en kertakaikkiaan osaa päättää kumpi on parempaa. Pitäisköhän taas joku päivä piipahtaa kokeilemassa, ehkä sitten tietäis... Ehkä. Eikä oikeastaan haittaa, vaikkei tietäis sittenkään - saan jatkaa maistelua, ei kaikesta tarvi niin varmaa ja ehdotonta mielipidettä aina ollakaan.


Tallipihalla on myös useita tapahtumia eri vuodenaikoina, ne kannattaa ehdottomasti tsekata netistä, jos Tampereella liikuskelee. Joulutori on tietenkin ihan oma lukunsa, mutta syyskuun alussa hauska juttu oli Tallipihan vaihtotori - kirppis, jossa rahalla ei saanu mitään, mukanaan tuomansa tavarat sen sijaan sai vaihdettua toisiin. Omaperäistä, erilaista, kiinnostavaa ja hyödyllistä. Tonkimassa tavaralajeittain järjestetyillä ulko- ja sisäpöydillä oli kymmeniä ihmisiä, satojakin varmasti. Me oltiin liikkeellä tyttöporukalla tuon sunnuntain kunniaksi, naimisiin menevän ystävämme tehtävänä oli tuoda mukanaan yksi oma tavara menneisyydestään ja vaihtaa se Tallipihalla toiseen tavaraan, sellaiseen, joka olisi sitten yhteistä, jotain uutta (mutta vanhaa) yhteiseen kotiin. Symboolista, tuo oli mielestäni loistava tehtävä kauniilla ajatuksella. Ja niin ystäväni näköistä.

http://www.tallipiha.fi/

Koska jokaisesta mukavasta paikasta ja ihanasta reissusta on kiva saada jotain mukaan kotiinviemiseksi niin että muistot palautuvat mieleen aina aika ajoin, koetin jäljitellä kotona Tallipihalta sen kahvilan broileripiirakkaa. Ruoka kun on toinen sellainen asia, josta todella kovasti pidän, liittyvät monesti matkamuistoni siihen.

TALLIPIHAN BROILERIPIIRAKKA
8 annosta:

Pohja:
175 g voita
3 3/4 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
2 ripausta suolaa
1½ dl juustoraastetta
3 rkl kylmää vettä

Täyte:
300 g broilerin filesuikaleita
1 iso sipuli
2 kynttä valkosipulia
tippa öljyä paistamiseen
10 aurinkokuivattua tomaattia
½ prk fetajuustokuutioita (oman maun mukaan)
½ punainen paprika
2 munaa
2 dl ruokakermaa
1 - 2 dl juustoraastetta
mustapippuria
oreganoa
chilijauhetta

- Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja muut pohja-ainekset, vaivaa taikina käsin tasaiseksi palloksi puristelemalla ja painelemalla. Aika terapeuttista toimintaa tämä. Taputtele pohja sitten piirakkavuokaan tasaiseksi reunoja ylös asti. Pistele haarukalla sieltä täältä ja laita hetkeksi uuniin, 200'C. Muutama minuutti riittää.
- Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä hetki pannulla öljyssä, lisää sitten kyytiin broilerin filesuikaleet ja paista ne kypsäksi asti. Levitä paistos sitten uunista ottamasi piirakkapohjan päälle.
- Pilko paprika ja aurinkokuivatut tomaatit ja valuta fetakuutiot ja ripottele ne piirakalle broileripalojen kaveriksi.
- Sekoita munat, kerma ja juustoraaste yhteen, mausta seosta kevyesti mustapippurilla, oreganolla ja chilijauheella ja kaada komeus piirakalle muiden täytteiden päälle. Paista sitten 30 minuuttia 200'C:ssa.

Mikä tuoksu! Mikä maku! Päiväruoaksi salaatin kanssa, iltapalaksi sellaisenaan, lounaaksi töihin seuraavana päivänä - tätä syö ilokseen kyllä vaikka mikään ääretön piirakkafani mie en koskaan ole ollut. Tästä tulee kivasti mieleen Tallipihan kahvila ja kaikki ihanat iloiset hetket siellä.

3 kommenttia:

  1. Ai että on herkullisen näköinen piirakka - tuota täytyy laiskemmankin kokin kokeilla ;)

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva lukea Emman kirjoitus. Näinhän se on: se näkee, joka katselee. Tallipihan tunnelma on ainutlaatuinen, jonka tavoittaa parhaiten kun antaa sille vain mahdollisuuden ja aikaa.

    VastaaPoista
  3. Näin vuosia myöhemmin satuin tämän löytämään, tekstisi. Mieleeni juolahti, että joskus Tallipihalla pidetään / sieltä aloitetaan myös TYSYn lepakkoretki(ä). Tämän hetken tilanteesta en toki tiedä kun on se tunnelimaa siinä liki, voivat olla lepakotkin kaikonneet..

    VastaaPoista